IRC-Galleria

16.8.2007

Koulu alkoi taas. Viimeinen vuosi lukiossa alkoi. Tänä vuonna aion opiskella entistäkin ahkerammin. Haluan tulla ylioppilaaksi ja päästä yliopistoon opiskelemaan lukion jälkeen. Tulevaisuudensuunnitelmissa on vielä aukkoja, mutta aikaa myöten tiedän mitä haluan. Minullahan on vielä koko elämä edessäni.


6.11.2007

Keskiviikko. Tämä viikko on mennyt hyvin nopeasti. Vielä huominen ja sitten on perjantai. Silloinhan olen aina koulun jälkeen kavereiden kanssa. Läksyjä on viime aikoina ollut sopivasti. Ei liikaa niin, että aikaa on jäänyt muuhunkin kuin läksyjen tekemiseen. En minä stressaa koulunkäynnin kanssa. Elämä on elämistä varten. Kerranhan sitä nuoria ollaan.
Minulla on nyt suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Tiedän mitä haluan tehdä työkseni koulujen jälkeen.

7.11.2007

Rehtori kuulutti että kaikkien on mentävä luokkiin. Käytävässä oli kuitenkin ihmisiä. Minä muiden joukossa. Ihmettelin. Onko meillä joku harjoitus? Vastaan tuli eräs koulun oppilas. Kiinnitin huomioni hänen kasvoihinsa. Niin vihainen ilme. Hän katsoi minua julma ilme kasvoillaan ja silmistä kuulsi viha. Hän kohotti kätensä. Ase. Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä. Näin nuorenmiehen kädessä aseen. Hän osoitti sillä minua. Painoi liipasinta. Tunsin luodin lävistävän rintakehäni. Kaaduin maahan ja maailma musteni. Vielä kuulin kaukaisuudessa useita laukauksia ja jokainen niistä osui minuun.

Miksi minä? En minä halunnut kuolla. Minullahan oli vielä koko elämä edessäni. Miksi minun täytyi kuolla? Olisin niin halunnut elää, tehdä työtä, mennä naimisiin, saada lapsia, nähdä lasteni kasvavan ja tulla isoisäksi. Enkä edes ehtinyt hyvästellä perhettäni ja ystäviäni.
Miksi?


**************

Kopioi sinäkin tämä teksti blogiisi niiden ihmisten muistoksi, jotka kuolivat turhaan Jokelan koulun ampumavälikohtauksessa. Osalla heistä oli vielä koko elämä edessään ja kaikilla vielä paljon koettavaa.

Elämä on Jumalan lahja ihmisille, eikä kenelläkään ole oikeutta riistää sitä toiselta.