IRC-Galleria

Huomenna Rodokselle : D

Mene kännykkäsi nimilistalle.

Nimi 3 :
Onko hän hauska? ainakin muutama vuosi sitten oli (:
Oletko halannut häntä? - en tiiä, siitä on jo aikaa kun ollaan nähty.
Joku muisto hänestä? - pienempänä pidettiin jotain ihmeen metsäkerhoa x)

Nimi 7:
Missä tapasitte ensimmäisen kerran ? - koulussa
Onko hän sinulle tärkeä? - eipä kovinkaan
Hänen nimensä viimeinen kirjain? - i

Nimi 11:
Tyttö vai poika? - poika
Rakastatko häntä? - en
Oletko puhunut hänen kanssaan puhelimessa? - juu

Nimi 15:
Kuinka kauan olette tunteneet? - epusta asti, mut nykyään ei olla kavereita.
Oletko ikinä suudellut häntä? - en
Oletko kertonut hänelle salaisuuksisia? - empä oo

Nimi 18:
Onko hän kaunis/komea ? - kaunis on (:
Tunnetko hänet hyvin? - en
Onko hän varattu? - ei kai?

Nimi 22:
Onko hän sukua sinulle? - ei
Millainen hän on luonteeltaan? - ssemmone iloinen ja pirteä.
Tunnetko hänet hyvin? - en

Nimi 25:
Oletko lähettänyt hänelle tekstiviestejä? - todellakin :D
Onko hän tyttö? - on
Onko hän samassa koulussa kuin sinä? - on

Nimi 29:
Minkä ikäinen hän on ? - en tiiä, joku päälle 40 v
asuuko hän pääkaupungissa? - ei
Vihaatko häntä ? - en todellakaan

Nimi 33:
Oletko käynyt hänen luonaan? - olen
Onko hän hauska? - ainakin monta vuotta sitten oli.
Millä kirjaimella hänen nimensä alkaa? - s

Nimi 36:
Oletko halannut häntä? - oon
Oletko nähnyt hänet humalassa? - en
Onko hän sinua vanhempi? - ei

Nimi 40:
Onko hän kaunis? - se on ihan kaunis
Joku muisto hänestä? - ei oo kauheesti muistoja hänestä kun joskus päiväkotiajalta
Onko sinulla hänen mese? - ei

Nimi 45:
Onko hän läheinen sinulle? - joskus oli
Oletko koskaan halannut häntä? - en
Missä tapasitte? - ei olla tavattu, mutta puhuttu netissä

Nimi 48:
Yksi sana, joka kuvaa hänen luonnettaan? - iloinen
Asuuko hän pääkaupunkiseudulla? - ei
Oletko nähnyt hänestä unta? - oon useestikki =D

Nimi 52:
Rakastatko häntä? - juu silleen
Milloin näitte viimeeksi? - tänään
Mitä hän harrastaa? - eipä oikee mitää, ellei koiran kans oleilua luokitella

Totti tänään Tampereen näyttelyssä ERI JUK-3 ! =)

Arvostelu: 17 kuukautta vanha. Erinomainen tyyppi ja ilme. Erinomaiset mittasuhteet rungossa. Jo valmiit mittasuhteet (ikäisekseen). Riittävän oikeat liikkeet, hyvä ilme, mutta tarvitsee hieman enemmän kehäharjoitusta.

Tuomarina Dagmar Klein Romaniasta.

Huomenna näyttelyyn ♥

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi
lapseksesi. Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras
Ystäväsi.Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien,
kissojen, tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

- Jim Willis 2001

"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä kyyleleenkin silmään,
niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus rakastettu, mutta
jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa omistajiensa
välinpitämättömuuden takia.

Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla lemmikkillä on
joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.

Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua.
Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin, että sen
ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme onnistuneet.

Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita kaikkea
muitakin tekemään niin.

On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu.
Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."

Kolme päivää Kokkolan näyttelyyn ♥

Onnea pikku aatelinen <3

Totti PUN, ei sijoitusta. (:

Kuvan © Milla

Sama kuin petsiessä (hiukan myöhässä kyllä..):

Olimme Totin kanssa Tampereen näyttelyssä 14.3. Mukaan matkalle tuli myös westie Kasperin omistaja. Tämä näyttely oli samalla pojan ensimmäinen virallinen näyttely.

Siskoni esitti Totin ja tuloksena oli H. Tuomarina Juha Kares. Arvostelu kuului näin: Liian vahva maskuliininen jämerä uros. Iso pää, hienot korvat. Vankka rintakehä. Erinom. takaosa, hyvä häntä. Liikkuu sujuvasti, mutta ryhtiä saisi olla enemmän.

Näyttelypaikalla nähtiin myös Totin emä Priti, siskot Sissi ja Namu. Itse esitin Namu neitokaisen. Namukin esiintyi oikein hienosti, mutta hännän kantamisesta tuli miinuspisteitä.

Oikein kiva päivä meillä oli, kiitos kaikille :)

Tampereen KV senkun lähestyy.. : D Ihanaa nähdä mitä Totti saa ekasta virallisesta näyttelystä.

// 07.03 nyt on tullut jo numerokin. Se on 2426 :D