IRC-Galleria

black_soul

black_soul

Grishnáhk the Last Furious Humaneater

Mokoma - rankaTorstai 16.07.2009 01:09

Annoin sinulle helmen
Merkiksi rakkaudestani
Kun kulman taakse katosit,
näin vilaukselta saparosi
käytit minusta kaiken

Annoin toisenkin helmen,
sillä en mitään oppinut
Nuo kaksi pientä helmeä
rankani kalloa koristi
näytit minusta kaiken ja kaiken

Otit piilostani pois, otit kaapistani pois
Kahdensadankuuden palan pelin rakensit
Otit piilostani pois, otit kaapistani pois
Valmistuttuaan sen näytteille asetit
Minun rankani
Reporankana ojentaa väsynyttä vartaan
Luiden kalske tuulikellon lailla kertoo tarinaa

Otit piilostani pois, otit kaapistani pois
Kahdensadankuuden palan pelin rakensit
Otit piilostani pois, otit kaapistani pois
Valmistuttuaan sen näytteille asetit
Otit piilostani pois, otit kaapistani pois
Kahdensadankuuden palan pelin rakensit
Otit piilostani pois, otit kaapistani pois
Minun rankani
Minun rankani

JEESH!Maanantai 08.12.2008 01:14

KIITOS!Lauantai 06.12.2008 02:38

Kiitos rakkaat ystävät, teitte juhlastani juhlaa, saavutuksestani merkittävän ja päivästäni täydellisen<3 En osaa sanoilla kuvailla tämän päivän ja teidän läsnäolonne ja muistamisenne merkitystä<3 Siis kiitos!

Ohho!Perjantai 05.12.2008 16:19

IT´S DONE!

[Ei aihetta]Perjantai 07.11.2008 21:36

Mitä eroa on joulupukilla ja blondilla?
- Pukki antaa kontin, blondi antaa nelinkontin.

Abnegation - In FlamesMaanantai 15.09.2008 19:11

We believe but we are deceased
Or soon to be.
I act surprised
You've seen the seas,
It's just enough to feed the trees.

We believe but we are not free,
This wasteland is our prison.
I act surprised?
I see the bones through your skin,
This radiation from within.

I grant you this torn land,
I'd rather not live here anymore.
Don't say I didn't try,
But I'd rather not live here anymore.

We believe but we don't see
The coming of the storm.
Why act surprised?
There are warnings from time to time,
Signs of our own decline.

We are the scavengers,
We plunder and rape,
We're the guests here, the new breed,
But act like it's ours to take.

I grant you this torn land,
I'd rather not live here anymore.
Don't say I didn't try,
But I'd rather not live here anymore.

We believe but we don't see.

I grant you this torn land,
I'd rather not live here anymore.
Don't say I didn't try,
But I'd rather not live here anymore

MökömäPerjantai 01.08.2008 09:09

Jumalauta meni taas komiasti. Eka kerta Kinosa Porisa ja kattoos Mokomaa! Elikkä siis eilisen puolella eli 31.7. Olin sitten kuskina ja vesiselvä eli muille voi vittuilla kännisekoiluista ;) Eturivissä koko keikka ja yks kunnon mustelma/haava oikeessa kyljessä kun lihaisat Mokoma fanit hyökyivät pitin hurmioissa kohti eturiviä! No way ei mun etee!

Hulluja nuo Mokoman pojjaat, mut (kai?) hyvällä tappaa.. Kaikkien kanssa pääsin kuvaan joka oli positiivinen yllätys. Backstagella vietettiin sitten loppu aika eli noin puoli neljään - neljään. Bäkkäri sinänsä, negatiivinen yllätys, kokonsa puolesta. Hei Nyt Kino vähä vois taas petrata. Eihä se tila päihittäny edes meidän kylpyhuonetta (ja se tosiaankaa oo millään suurella neliömäärällä myöskään siunattu) , mutta tiiviin ja "ajoittain" mukavan tunnelman se kyllä loi ;) Ja viina virtas, huh heijaa.. oli sitten kossua ja giniä ja sidukkaa sun muuta.. (mahti olla kun oli kuskina) mutta sain minäkin sitten yhden energiajuoman, että kiitos poijjaat siitä ;) Seinillä bäkkärillä mitä mielenkiintoisimpia tervehdyksia ja nimmareita, kuten "pappakarhu k2 ja plää plää jtn, Varo pippari vaara!, ei mtn p*llutouhui ois?.. tämän tyylisillä siis vuorattu koko "kakka". Porukkaa oli monen moista ja värikästä, itse kukin vähän enemmän ja vähemmän kännissa, kuitenkin silti ehkä vähän fanitungettelijanöösitietämätön olo, mutta itteppä Hyrkkö pyysi.. muhhahahaa.. siitäs sai. Ja Hyrköstä emme sitten puhu enempää, emme millään muotoa.

Kuta kuinkin ihan onnistunut reissu, vaikka vähän mutkia oli (kotiin paluu) matkassa. Kiitos Mokoma jälleen kerran mahtavasta eikä varmaan viimeisestä keikasta, jonka teiltä tulen näkemään! Ciao ya!
Artikkeli Iltalehden Koulukiusauksen vastustamiskamppanijasta


Ekaluokkalaisen Jessen vaatteet ja reppu oli revitty rikki, pyörä heitetty ojanpenkkaan.

Äiti yritti kysyä, kuka tätä teki - ja miksi.

Jesse on roteva ja kasvanut pituutta vähän muita poikia hitaammin. Sen ymmärsivät kiusaajat jo kuusi-seitsemänvuotiaina: "Liian läski trampoliiniin."

- Pojat on poikia, rehtori viittasi kintaalla, kun äiti oli puoli vuotta käynyt hyödytöntä kirjeenvaihtoa luokanopettajan kanssa.

Hetkellistä helpotusta tuli, kun äiti soitti suoraan kiusaajan vanhemmille. He suhtautuivat heti vakavasti ja ihmettelivät, miksei koulu ollut maininnut asiasta mitään. Ei yhtä kirjelmää reissuvihkon välissä.

- Minulta on mennyt kaikki luottamus koulun aikuisiin näinä vuosina, äiti sanoo.

Itsetuhoisia ajatuksia

Nyt 12-vuotias Jesse on ollut koulukiusattu kuusi vuotta, oikeastaan koko oppitaipaleensa ajan. Hän on ollut psykiatrisessa hoidossa itsemurhariskin vuoksi yhdeksänvuotiaana.

- Poika itki ja itki ja sanoi, että olisi parempi, jos häntä ei olisi olemassakaan, äiti kertoo.

Varttuessa kiusaaminen on muuttunut lapsekkaasta tönimisestä ja tavaroiden rikkomisesta julmiksi, särkeviksi sanoiksi. Kouluakin on vaihdettu, tuloksetta.

Irvailua vanhoista farkuista

Äiti näki hiljattain luokkakaverin lähettämän messenger-viestin: "Et tainnut saada uusia farkkuja, kun ootte niin köyhiä."

Yksinhuoltajan sydämessä kivisti jotain syyllisyyden ja vihan väliltä, ja hän olisi halunnut luvata pojalle housut vaikka viimeisistä senteistä.

- Yritin sanoa lapselle, että et rahalla ei saa oikeita kavereita. Olen aika neuvoton, mitä tehdä.

Pojan elämän valopilkku on syksyllä hankittu koiranpentu. Siitäkin kiusaajat ovat keksineet irvailtavaa ja kulkevat Jessen perässä "wuff, wuff" hokien.

Jesse mursi yhden kiusaajansa ranteen. Äiti ei ole poikansa tekosesta ylpeä eikä sitä hyväksy - mutta ei liioin ihmettele.

Kiekkokentillä paha unohtuu

Kiusaaminen on tuonut tyypilliset psykosomaattiset oireet: päänsäryn, ilottomuuden. Kouluun lähtö on vastenmielistä joka ainoa aamu.

Viime viikolla tilanne kärjistyi koululla jälleen.

Jesse sai tunnin jälki-istunnon, koska oli sytyttänyt koulun pihalta löydetyn, vanhan raketin tuleen.

Välituntivalvonnassa oli kaksi opettajaa, jotka saattoivat todistaa, ettei idea ollut Jessen päästä lähtöisin. Kuusi poikaa oli yleisönä, kun Jesse hyväksyntää hakien ja painostuksen alla sytytti liekin.

- Onko Jesse niin nössö vai, ettei uskalla pistää hanttiin, kysyi rehtori äidiltä neuvotteluissa.

Lukkoon mennyt ja itkevä poika vietti illan sairaalan psykiatrisessa päivystyksessä.

- Olen niin äärettömän pahoillani ja vihainen. Äitinä minulla on syyllinen olo, että mitä minä olen tehnyt niin väärin, kun lastani kiusataan koko ajan. Millä konsteilla minä voisin auttaa, lohduttaa, helpottaa, kun koulu ei tee mitään, hän kysyy.

On yksi paikka, jossa Jesse unohtaa kiusaamisen ja on vahvoilla: Kaukalo.

Jääkiekkoharjoituksiin häntä ei tarvitse kahta kertaa käskeä.

"Äiti, onneksi mä oon yhdessä asiassa hyvä."

(Jutussa esiintyvän pojan nimi on muutettu.)