IRC-Galleria

Olen tanssinut tänä viikonloppuna kahdeksan tuntia, enkä ole nähnyt edes yökerhon ulko-ovea vilaukselta. Olen veivannut, sheikannut ja hytkynyt ja rytkynyt, ja silti se ruoto ei vain taivu. Tämä neitokainen on notkea kuin koivuhalko. Ja kaikki se mitä rehkin alkusyksystä, lkihaskunto, venyvyys... Kaikki on kadonnut. Kannattiko istua neljä viikkoa kotona ja tuijottaa katkennutta kättä, kannattiko?
Mutta mikä siinä on että baarissa sitä on aina maailman paras tanssija, oikein jumalatar... Kyllä silloin peppu pyörii ja polvet joustaa! Onko iloliemellä jotain tekemistä asian kanssa?
Mutta tästä ei voi enää muuta kuin nousta. Tulisi se miehenpuolikas tänne Suomeen niin saattaisin ehkä oppiakin jotain. On se niin väärin että toinen on syntynyt suunnilleen tanssien. Ja vaikka sitä osaa itse soittaa ja laulaa jotakin, niin mitkä nuo pölkyt tuossa jalkojen tilalla oikein ovat?
Mutta prkl! Ens viikonloppuna sitä vasta tanssitaankin Triangelilla. Varokaahan vaan!