Kuka mut todeks' ottaa vois?
Lämmön, läheisyyden tullessaan tois.
Miks' usko en mä tähän elämään?
Miks' tuntuu et' yksin joudun jäämään?
Kaikki on vain ohiste kulkevaa,
tää on niin sydäntä sulkevaa.
Sitä uskalla avata en,
kun rikki luulen menevän sen.
Jos kerrankin joku mut vakavasti ottas'
ei leikkis tunteilla eikä mua hajottas'
Tulis viereeni, lähelleni ja halattas,
ei ikinä yksinäisyyteen palattas...