Miksi? Yks ehkä pahin kysymys mitä kukaan voi tehä. Vastaaminen on aina vaikeata. Miksi? Koska siihen kysymykseen ei aina pysty tai halua vastata. Siihen sanaan liittyy myös se, että joutuu myöntämään itselleen tosiasiat. Sitä ei joskus itsekkään halua kuulla. Joskus joutuu myös tajuamaan, että on ollut väärässä.
Mä kävelin eilen ulkona lumisateessa. Lumessa on oikeesti jotain kaunista. Se on jotenkin niin viatonta ja puhdasta. Kun sataa lunta, tuntuu siltä kuin kaikki olis jollain ihmeellisellä tavalla uudistunutta, että mikään ei olis kuin ennen. Mä vilpittömästi rakastan sitä tunnetta. Mä vilpittömästi rakastan lunta.
Lumihiutaleet leijaili mun poskille. Ei ollu liian kylmä ja mulla oli sellanen olo, että vois jäädä sinne lumeen ikuisiksi ajoiksi. Jostain ihmeen syystä mulla kuitenkin oli surullinen olo. Tuntui jollain tapaa tyhjältä, yksinäiseltä. Mul oli ollu tosi kiva päivä, ei siinä mitään. Jokatapauksessa mä kaipasin jotain ihan hirveesti.
Hetken verran mä seisoin paikallani katselemassa lumisadetta. "Miksi? Miksi mulla on tällanen olo?" Lumisade peitti mun mustia vaatteita valkoisellaan. Mun katse siirty moniin jalanjälkiin maassa. Lumi edustaa mulle ystävyyttä, sitä että joku välittää. Lumeen liittyy rakkaus ja läheisyys. Siksi lumi on niin kaunista. Tähdet tuikki taivaalla. Sillon mä tajusin. "Miksi mulla on tällanen olo? Siksi, koska mä en pärjää yksin, vaikka haluaisinkin. Mä en ole se, mitä väitän olevani. Mä tarvitsen rakkautta ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni." Vaikee asia tajuta, mut niin se on. Mun olo ei parantunu sen tajuamisella yhtään, mut ainakin mä tiesin mitä mä olisin tarvinnu. Kukaan ei pärjää yksin. Joskus tai vähän useammin on kivaa olla yksin, mut loppujen lopuks jokainen ihminen tarttee toisia.
Lumi on mun elementti, ihan selkeesti. Jotenka tässä teille kaikille, jotka tän lukee pieni lumihiutale. Se saa edustaa sitä rakkautta mikä täällä maailmassa pitäisi olla.
* Nanné
Uusimmat blogimerkinnät
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »