IRC-Galleria

boffin

boffin

instagram hapumarlene

Selaa blogimerkintöjä

ja silloin loppui syksy.Perjantai 23.01.2015 02:22

kädenlämpöisiä vesipisaroita
piirtää naamaan mustelmia
kadoksissa ilman suuntaa
muistot laitan muiden varaan
mä en muista mitään
mä en muista mitään
musta aukko päässä itää
kuka saatana minuun koskenut
kuka pirulainen vapauden riistänyt
sekunnissa mä katoan sekunnissa ja unohdan
nainen ilman muistia
ressukka shokissa
ahdistus mut syleilyynsä pakottaa
viha liian läheltä poskea koskettaa
paha piirtää minut paha määrittää
aivot kivetykseen tärähtää
minä en muista mitään
sekunnin mittaisia muistoja
pääni syvältä kaivaa vaikka haluan unohtaa

[Ei aihetta]Perjantai 12.12.2014 19:31

mä raavin kaiken saastan pois mun iholta
samalla kun neidillä on mun mielenterveys ongelma paidassa printtinä
ahistus ei katoa ellei sitä ihosta pois pakota
neiti pitää mua hulluna, mullon vaan päässä tasapainot pielessä

Ootko sä yksinäinenTorstai 11.12.2014 20:18

en mä oo ees varma.

no mut hyvin meneeSunnuntai 23.11.2014 02:14

mitäny vähän oksettaa
ja taas mä saan katsoa kun sä lattialla makaat
viidettä tupakkaa sä sun huulillas palvot
karkaan ikkunasta huudan sun nimeä ja illalla palaan
Led zeppelin ja halpa viini, väkivalta ja piripiiri
eikä me osata lopettaa eikä me osata aloittaa
kaks kusipäätä liian tärkeitä omassa päässään
liian isot egot liian isot odotukset
ja kumpaakaan ei vois kiinnostaa vittuakaan
miten tää universumi meidän tarinan kirjoittaa
pölyinen lattia ja turha riita, toinen toistaan kylmempi
ja mikään ei vaan riitä
jos mä olisin mukavempi mua saattais jopa kiinnostaa
jos mä olisin herttasempi mä saattaisin sua silittää
jos mä olisin inhimillisempi mä saattaisin sua lohduttaa
jos mä olisin parempi mä saattaisin välittää
muutakin kuin pahaa oloa ja maan päällistä helvettiä
jos mä olisin rehellisempi mä voisin sua auttaa
mut sä olet oman helvettis herra oman pääs orja
eikä mielisairas voi mielisairasta opastaa
eikä kuuroille korville voi olematonta järkeä puhua
järjestelmällistä järjettömyyttä
romantisoitua narsismia
tuhat eri minää joista kukaan ei halua antaa mitään

Ystäväni käpänenSunnuntai 17.11.2013 01:19

Mun jalalle on tänään kiivennyt eräs herra kärpänen 5 kertaa.
se ei ole kovin suuri kärpänen mutta luulen että se miettii suuria.
ensimmäisellä keralla nostin sen kämmenelle ja tuijoteltiin toisiamme.
sanoin sille Hei.
Laitoin sen lattialle.
Toisella kerralla nauroin kun tunsin taas tutun kutinan jalassa ja ilman tuijotus kilpailua siirsin herra kärpäsen taas lattialle.
Huomasin että herra kärpänen on hidas, herra kärpänen ei lennä.
Kolmannella kerralla mietin jo et ei tää vittu voi olla totta ja annoin kärpäsen kävellä ihan vapaasti jalallani pitkään kunnes siirsin sen taas pois.
herra kärpänen on sitkeä.
neljännellä kerralla otin herra kärpäsen jälleen käteen ja juttelin sille, kerroin hänelle huolia, herra kärpänen ei ole hyvä keskittymään.
laitoin sen hyllylle.
vidennellä kerralle herra kärpänen tuntui jo ystävältä ja nyt siirsin hänet aamulla jättämääni vanukas purkkiin, sielä hän vaikuttaa onnelliselta.
en halua viedä herra kärpästä ulos kuolemaan.
ulkona on kylmä ja ystäväni on vanha.
nyt haen jäätelöä, jäätelö on hyvää.
Mä pelkään.
mä pelkään hampaiden mätänemistä mä pelkään matoja ikenissä
mä pelkään hampaideni tippuvan mä pelkään niihin tukehtuvan
mä pelkään että niitä alan juustohöylällä raastamaan
vain koska minua pakottaa
Mä pelkään.
mä pelkään saatunutta ruokaa pelkään että se mut sisältä mädäntää
mä pelkään saastuneita sanoja mä pelkään että ne itsehillinnän pettää
mä pelkään saastuneitä numeroita mä pelkään että sä sairastut syöpään
sä mätänet
Mä pelkään.
mä pelkään että pahat käteni ihoani rupevat raastamaan
kynsillä tai raastimella sitä tuhoamaan
mä pelkään käyttää lusikkaa mä pelkään että se lusikka silmäni pois kaivaa
Mä pelkään.
Mä pelkään ihmiseritettä mä pelkään että se mut saastuttaa
mä pelkään että saastun ja alan muita satuttamaan
mä pelkään menettää järkeni samalla kun mun päätä pakottaa
ja mä revin,revin,revin kunnes multa taas yksi kynsi katoaa ja kädet on punaisenaan
jotta voin maalata kaiken
mitä mä pelkään.
ihmisiä, ajatuksia, itseäni, rakennuksia, valoa, pimeää, elämää, syöpää, menettämistä, mätänemistä, hiljaisuutta, ääniä, kaikkea edessäni kaikkea päänsisällä
mä pelkään
se sairastuu jos sä sanot niin. mikään lasku ei saa päätyä siihen digittiin. älä katso sitä, laita pää painuksiin, se sairastuu jos sä katsot sitä silmiin. hyppää raput alas, revi hiuksesi, kaiva verta, piilota pääsi, laske askelmat, äännehdi tunteesi, koske seinää, pidä kiinni, käy sen kurkkuun, käy kiinni.
Mä pelkään itseeni.

[Ei aihetta]Torstai 24.10.2013 22:54

Raha pulassa ahdistukses nurkassa
yritin mun sielua paholaiselle kaupata
mut sitäkään en omista
kerään vaan vaikutteita toisten persoonista
tyttö ilman reittiä kudon mun muuttuvaa seittiä
uusi maisema uudet uhrit
eivät hekään tiedä ettei saa mitään minusta
yksipuolista kauppaa tunteiden markkinoilla
taivaan kannella siäsinen vaaka pahasti kallellaan
yhdessä huudetaan
olematonta pelastajaa

aina on syytä vittu hymyilläPerjantai 30.08.2013 00:52

moi. mä en vieläkään tiedä kuka mä oon. mä en vieläkään tiiä mihin mä oon tervetullut. mä en vieläkään tiedä mikämusta oikeen tulee. mä en vieläkään tiiä mikä mua vaivaa. mä en vieläkään tiiä miten selviin. mä en vieläkään tiiä mistään mitään. mä en vieläkään luota keheenkään. mä en vielkään oo hempee. mä en vieläkään osaa olla. mä en vielkään tiiä mitä onnormaali elämä. mä en vieläkään osaa rakastaa niinku pitäis. mä en vieläkään tee maailman viisaimpia päätöksiä.
mä edelleen juhlin päiviä putkeen nukkumatta. mä edelleen kaadan shotteja kun vettä. mä edelleen tanssin aurinko tanssia keskellä ruuhkakatua. mä vieläkin laulan kaijakoota kalliossa. mä vieläkin nauran tyhmille asioille. mä vieläkin oon lojaali mun ystäville. mä vieläkin pelkään. mä vieläkin inhoon joka ylimäärästä senttii. mä vieläkin nauran ihmisille mun pään sisällä. mä vieläkin hymyilen taivaalle. mä vieläkin juoksen pelloilla ilman kenkiä. mä vieläkin itken välillä onnesta. mä vieäkin sorrun kylpyhuoneen lattialle traumoista. mä vieläkin sanon tuntemattomille vastaan tulioille että mä rakastan niitä. mä vieläkin kuljen samoissa baareissa mut eri keijusiivet selässä. mä vieläkin nauran elämän traagisuudelle. mä vieläkin pidän mun herkän puolen suljetuissa piireissä. mä vieläkin käyttäydyn tuntemattomien edessä lapsellisesti. koska mä en vieläkään halua ketään uutta mun lähelle.
ja miksi mä hymyilen, en mä vittu tiedä enää ittekkään mut mä oon maailman onnellisin vittumainen akka joka pokemonsilmiensä kera kiroilee puluille.

elämä on helppoo ilman suaKeskiviikko 19.06.2013 16:39