IRC-Galleria

kaksi nuorta lahjakasta opiskelijaa menettivät verbaalisen kyvyn karvaan suomi-ruotsi tappion jälkeen. Masennuksesta kärsivät nuoret paljastavat, että elämä ja koulu kussee pahasti.

kiekkohulluus jatkuu edelleen, mutta muistot ruotsista ja ruotsalaisista suolaavat mielen. Koulutehtävien palautuspäivät tulevat liian nopeasti, koska ajan taju on hävinnyt, nuoret paljastavat. Kun ei tiedä milloin pitäsi mitäkin tehdä niin koita siinä olla sitten paranemaan päin..!

Lähipiiri ihmettelee tapahtunutta ja nuorten masennusta. Onko kukaan kuitenkaan ymmärtänyt nuorten tilanteen vakavuuden? Nuoret kertovat, että ystävät eivät tue heitä eikä heitä ymmärretä. Yleisin kommentti on ollut: ”kyllä se siitä, kaikki voisi olla vielä huonommin”. Tukeeko yhteiskunta sitten masennusta kärsivien nuorten hoidossa vai luokitellaanko kiekon seuraaminen kielletyksi liian vaarallisten jälkiseurausten takia?

Nuoret tukevat toinen toisiaan ja koittavat purkaa karvasta menetystään keskustelemalla keskenään. Asioista tuntuu silti puuttuvan se toinen näkökulma, ja parantumisprosessin edistyksellikäs jatkuminen vaatisi vakavampi toimia. Suuria pakokeinoja on esimerkiksi (tämä ei ole lasten silmille tarkoitettua) mutupitsa keskustassa, tietokoneella värkkäys (tekevät tietokoneella tietotekniikan vapaaehtoisia tehtäviä huvikseen!!) ja ylipaha ja seissyt kahvi kesken koulupäivän.

Nuorten turhautuminen näkyy heidän elämässään koko ajan. Esimerkiksi kesätöiden saaminen ja oma aikaansaamattomuus stressaavat. Erilaisia keinoja masennuksen lopettamiseen on käytetty, mutta mikään ei ole tehonnut. Nuoret pelkäävätkin menettävänsä koko elämästä toivon parin viikon kuluttua alkavien mm-kisojen jälkeen. Kiekkojoukkueen heikkous näilllä näkymillä aiheuttaa nuorille enemmän ja enemmän masennusta kisojen jälkeen. Tässä voisikin itse kukin hiljaa miettiä itsekseen, että mitä pitäisi tehdä että nuorten masennus saatais poistettua ja tulevien mm-pelien jälkeen verbaalinen kyky pelastettua? Eikö kuitenkin lähimmäisen tuki ole kaikkein tärkeintä mitä toiselle ihmiselle voi antaa. Rakkauden kaksoiskäskyhän kehoittaa: ”kaikki mitä te haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää se ensin heille.

Kuinka nuoret pystyvät toimimaan kaksoiskäskyn voimalla? Kuinka saada lähipiiri ymmärtämään tämän kaiken tuska ja vaikeus? Kuinka saada kannustettua Leijonat ansaittuun voittoon, täten olla iloinen - masennus häviää, verbaalius palaa ja kaikki on ruusuista ja ihanaa? Toisaalta, suurempi kysymys entisestään on se kuinka selvitä tulevien MM-kisojen tuloksesta, oli se mikä vain?

Ystävien tuki ja ennen kaikkea nuorten omakohtaiset, herkät, yhteiset, herkät kokemukset tekevät asiasta tulehdusaran, mutta entistäkin huomiota herättävän. Herätkää ihmiset hoitamaan kansaanne, kun se itkee ja kärsii, kannustaa ja elää mukana!! Elkää hyljätkö toisianne vaan tukekaa ja ymmärtäkää, mutta älkää missään nimessä heitelkö ylitse ampuvia kliseitä "kyllä se siitä.." Niistä ei selvitä! Nuoret paljastavat vielä salaismman mutta toisaalta myös yhdistävimmän sekä parantavimman addiktoitumisensa - pastillit!

Pastillilaatuaan nuoret eivät silti halua paljastaa, etteivät lukijakunta vaan järkyty ja ajaudu samaan lamaan. Toki nuoret lupaavat auttaa muita ahdingossa olevia, tosin vain henkilökohtaisin yhteydenotoin. Yhdessä selviäminen tuntuu turvallisemmalta, vaikka toisen varma tuki on kaikista tärkeintä omassa parantumisprosessissa.

Ei oo heleppoa ku on vaikiaa!
Oi tuota opiskelun tuomaa intoa ja riemua!