IRC-Galleria

mä oon sellanen ihminen et mä en voi elää sellasessa ystävyyssuhteessa,
jossa nähään kerran kuukaudessa tai harvemmin. sillon jos se ihminen on
mulle ihan tärkein, niin haluun tietysti nähän usein ja olla paljon sen ihmisen kanssa.
ihanku sellasta ihmistä vois kutsuu parhaaks ystäväks jota näkee tosi harvoin,
ja siihenki on vaan joku muu syy kun se et haluu vaan nähä, olla ja jutella.

mä en myöskään aio enää antaa kenenkään "feidaa" mua.
siks mä otan ite etäisyyttä, ja katon mitä tapahtuu. koska
mä oon saanu tarpeekseni. mä en jaksa olla surullinen jatkuvasti
jonkun ihmisen takii, sen takii et jostain on tullu mulle liian
läheinen ja sit joku toinen tuleeki siihen väliin.
oon kokenu sen tarpeeks monta kertaa.

enkä mä haluu syyllistää ketään, mä haluun vaan avaa ihmisten silmiä.
haluun et jengi tajuu et se vika saattaa olla ittessäänki. tottakai muissaki
on vikaa, mut ei pelkästään.

mä teen yleensä ihmisille selväks et ne on mulle tärkeitä.
sen takia mä en just tajua sitä, että sit aletaan syyttelee
et sä vihaat mua ja et haluu enään olla mun kaveri. TOTTAKAI haluun,
mut jos se sun oma käyttäytyminen vaikuttaa siltä et sua ei vois vähempää kiinnostaa,
ja et sulla on parempaaki tekemistä ku minä, nii sellasta ei jaksa kauaa kattoa.
se alkaa meinaan sit tuntua siltä et roikkuu siinä ihmisessä.

en jaksa oikeesti riidellä.