IRC-Galleria

ihmiset elkää luottako toisiinne!Perjantai 24.02.2006 12:45

Luottamus se on kyllä aika kummallinen juttu. Minä ite en luota ihmisiin kovinkaa helposti. Taitaa tässä elämässä olla kaks ihmistä mille on helppo puhua omista asioista. Harmi vaan että sitä kolmatta ei tullu niin ku olin sen asian ennen muuttamista kuvitellu. Taitaa olla niin että kaukosuhde on vaikeeta muuttaa toimivaks lähisuhteeks... Puhelin onkii muuttunu oikeeks ihmiseks. Pitäs puhua livenä asioista ja se toinen onkii oikeesti siinä lähellä. Mikä sinänsä on tosi jees, että se toinen on siinä ja voi pitää kiinni, käpertyä viereen nukkumaan, mutta kun se puhuminen... Siihen minuu ei oo luotu. Jos mulla on joku ongelma, en siitä sano. Ellen sitten tosiaan luota toiseen ihan hirmusti. Ikävä kyllä tulin huomanneeks, että luottamus on vaikee asia...
Pitäs pystyä asioihin, mihin on pystyny aikasemmassa suhteessa, mut joku vaan estää oikeenlaisen toiminna. En tiiä onko se sitte luottamuspula, vai se, että kun on tottunu siihen toiseen ihmiseen, jonka kanssa oli helppoo tietyt asiat ja nyt kun onkii toinen ihminen joka reagoi asioihin eri tavalla nii tulee ongelmia kun ei osaa tulkita toista.
Emmätiiä, sotken päätäni niin hyvin ja lahjakkaasti etten taida pysyä perässä.

Nyt just oon kotona käymässä vanhemman exän kanssa, on ollu ihan mukavaa, eilen käytiin paikallisessa räkälässä, sytkyssä näkemässä tuttuja. Oli ihan jees, vaan yöllä sitten tulikii uniongelmia kun uudempi exä sotki päätä niin tehokkaasti että melkeinpä vois sanoo ettei nukkunu kun pari tuntia. Nyt on olo aika huono, henkisesti. Myös vähän fyysisesti. Kädet taitaa täristä ja kohta saattaa tulla myös vitutus. Onneks minä oon niin hyvä käsittelemään näitä tämmösiä tunteita. Ei käy kovin pahasti kovinkaan usein...

Luottamus... Vanhempaan exääni luottamus on aika kova, kolme vuotta yhessä oli aika hyvä juttu. Voin puhua sille itestäni ja se tuntee minut. Mut nyt en tiiä kehen luottaa ja mitä uskoo. Pitää ehkä soittaa sille toiselle henkilölle johon luotan. Ehkä eniten ikinä. Mikä on kummallista, kyseisen henkilön kun olen tainnut nähdä neljä kertaa elämässäni. Tuntenut kuusi vuotta... Mutta luottamus on kova.

Miten ihminen voi yleensäkkään uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen? Ihmiseen? Ihminen on olento, joka valehtelee, tuhoaa ja tappaa huvikseen.

Ehkä alan jo nyt lampaaks.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.