IRC-Galleria

Ensimmäinen sertifiointi, Dellin läppärien suhteen.

Hieman puista hommaa suoraan sanoen, mutta lopussa kiitos seisoo. Ja lähti kipinä tutkia asioita lisää.

Satelee.. onneksi oli muutamat hellepäivät ja loistavia aurinkoisia viikkoja monta jo näin varhaisessa vaiheessa kesää. Kyllä jaksaa eteenpäin, sieltä ne kesäilmat tulee taas vääjäämättä.

Laitoin VICE commodore=64 emulaattorin pitkästä aikaa. Musiikit on ihan parhaita! Legendaarisen
SID-äänipiirin tuottamat karheat särinät ja piipitykset on vaan niin muistorikkaita.
Mahtavaa että digitaalihistoria on käytössä, ettei wanhat jutut ole hävinneet minnekään. Ne elää rinnakkain nykyisen teknologian kanssa.

Totesin muuten että kovassa bussikyydissä alkaa kuvottaa, jos on läppäri auki ja tekee sillä
jotain hommia. Sama ilmiö mitä kokee jos lukee kirjaa liikkuvassa autossa. Oliskohan jotain aivojen aiheuttamaa toimintaa.. :) Usein on!

Tuleva työkalu, jonka opettelu alkaa piakkoin. Mielenkiintoista sukeltaa Microsoft-maailmaan, en ole aiemmin tehnyt merkittävästi mitään siellä. Luin Järvisen Janin kirjaa kyseisestä ohjelmistokehitysympäristöstä, ja alkusivujen perusteella kyse on aika järeän luokan työkalusta. Itse asiassa ensimmäinen käytännön kysymys on, minne sen asennan. Koulun puolesta ei ilmeisesti ole mahdollista tehdä töitä luokissa, joten käsitykseni on että omalle koneelle se tulee. Koti-Vista huutaa jo nyt hoosiannaa ja on lisäksi aivan tukossa (hmm.. nyt tekis mieli pistää kyyninen kommentti käyttöjärjestelmästä). Joten oikeasti pitää miettiä..!

Uiminen kannattaa aina. Vaikka lähtisi baby-uintiin Tom Clancyn tiiviin dekkarin ääreltä, kun pääsee saunaan ja vaihtamaan kuulumisia kavereiden kanssa niin homma palkitsee. Juteltiin paikkakunnan rannoista ja lasten kanssa elosta. Ehkä saunojen kautta luotaillaan miesporukassa samoja kokemuksia joita naiset tuntuvat käyvän paljonkin foorumeilla. Enpä tiedä, voi olla että samoissa foorumeissa pyörii miehiäkin, en vaan ole itse tajunnut kaivata sitä.
Otettiin uinnista tehty DVD, oli hauska seitsemän minuutin video.

Kolmas haastattelu takana, hyvä fiilis. Keskustassa Baronan tiloissa tällä kertaa. Paikkoja on ollut yllättävän paljon auki, kun töitä jaksanut tehdä niiden etsimisessä. Barona tarjosi ammattimaiset ja siistit, viihtyisät tilat. Kahvia tai teetä alkuun; asiakasyritys on myös keskustassa, hakemassa 3. tiimiläistä ylläpitoon. Pidetään peukut pystyssä. Luultavasti tämä johtaa jatkokierrokselle, jossa punnitaan hakijat uudelleen.

Huomenna muutama RFC-dokumentti, jos jaksaa. Perus IT-infraa, postipalvelimien tarkempi toiminta ja DNS-järjestelmän kyselyt. RFC:t on loistavaa luettavaa, kun tahti on sopiva. Jokainen dokumentti on teknisesti tarkka ja yleensä hyvin kirjoitettu, hauska ja opettava.

Keskusta on pitkästä aikaa virkistävää kahlattavaa, vaikka vastapainona on kaikki talven harmaus ja likaisuus. Silti kamera kädessä keskusta tarjoaa paljon nähtävää. Wavelog pikabloggaus puhelimesta on jollain lailla rikki, vaikka ajoittain sillä onnistuu postaus normaalisti
http://jukkasoft.fi/wordpress/index.php/2009/wavelog-testing-on-jukkasoft/

Loistava puhelin, Nokia E71. Viime päivät vapaa-aika mennyt puhelimen ominaisuuksien tutkimisessa. Lisää englanniksi http://jukkasoft.fi/wordpress/?p=138
omassa blogissa.

Vielä paljon tutkimatta. MMS, WLANin hyötykäyttö, intranet-toiminta, GPS:n reittien käyttö (onkohan mahdollista maksutta?)

Työhaastattelut menossa, olen hakijapuolena. Tosi kiva huomata että IT-alalta löytyy paikkoja. Ensialkuun ei kuulunut mitään, sen jälkeen alkoi suorastaan "tulvia" paikkoja. Katsellaan miten etenee tästä.

Nokia e71 luuri on kovassa testikäytössä, vaikka se kytkyn kautta oma onkin. Kirjottelen blogiin kun saan aineistoa kasaan, alkumetreillä oon tosi tyytyväinen puhelimen ominaisuuksiin. Paljon pakattu pieneen kokoon. Ruutu on sopivan iso että sillä jaksaa katella www-sivuja ja käyttää muitakin viestintäpalveluita.

Teknisesti erinomainen suoritus Nokialta!

Viikonloppuna tuli katseltua pari leffaa. Funny games oli omassa omituisuudessaan kiinnostava. Kuulin tuttavilta siitä etukäteen pieniä "spoilereita", vaikka se on liian voimakas sana. Leffa on aika omaperäinen, hieman hiljaisesti etenevä mutta kiinnostava. Melkeinpä parempi oli kuitenkin kotimainen, Dome Karukosken ohjaama Tummien perhosten koti. Leffa kertoo poikakotiin joutuneesta Juhani Johanssonista, joka ensin otettuaan kontaktia muiden asukkien kanssa, alkaa taistella suuremman pahan - oman psyykensä - kanssa. Tummien perhosten koti on taidokkaasti kuvattu, eikä se juhli dialogin määrällä. Silti leffa ei lähentele Kaurismäkeläistä synkkyyttä; henkilökohtaisesti mulle ei oikein ole koskaan kolahtanut Kaurismäet, ne menee jo niin överiksi.
Perhosten henkilöt ovat omalla tavallaan kaikki sympaattisia. Juhanin isä on kaksinaamainen vehkeilijä, jolla on paljon tekemistä pojan syyllisyydentunnon kanssa. Mielenkiintoinen!

Ens maanantaina on ammattiajoluvan lunastaminen, ja siitä eteenpäin luultavimmin alkaa ajoja puskea. Työnantaja on iso talo, josta kuullut paljon hyvää. Luin perehdytysmanuaalia, joka kertoo paljon talon tavoista, ja ajoon liittyvistä käytännön asioista. Autoissa on varustuksena normaalit taksin laitteet plus oman ajokeskuksen radio. Alkuun moni juttu tuntuu paperilla monimutkaisemmalta, kuin sitten luultavasti tulee olemaan.

Ensi alkuun tekee hyvää opetella paikkoja. Taksikokeen läpäisin muilta osin nopeammin, mutta reititys tuotti eniten työtä. Taksikokeen voi suoraan mennä suorittamaan omin nokin, poliisilaitokselle. Toinen tapa on käydä jossakin kurssin järjestävässä koulutuspaikasa. Kävin Helsingin Taksikoulun kurssilla, mikä oli hauska tapa oppia. Huumoria piisasi reippaasti ja päivät menivät nopeasti mielenkiintoisen opetuksen parissa.

Tuosta reitityksestä: Reitityksessä siis pitää ilman karttaa luoda nopein (lyhyin) reitti kahden pisteen välille. Eli ihan käytännöllistä oppia, kun haetaan asiakas jostain paikasta ja lähdetään ajamaan kohteeseen; kukaan ei halua maksaa ylimääräistä matka sen vuoksi, että kuljettaja vahingossa ajelee epäoptimaalista reittiä pitkin.

Aika moni aamu alkoi parin viikon ajan kahvipannullisella ja hartaalla lukemisella. Keksin erilaisia tapoja painaa päähän periaatteessa aika tylsää ulkoa opittavaa tietoa. Ravintoloiden ja hotellien osoitteiden lukemiseen ei kovin paljoa ollut vaihtoehtoja. Katujen sijaintia ja nimiä opettelin piirtämällä erilaisella tarkkuudella näitä paperille. Paperikarttaa ei kannata lähteä monistamaan omin käsin, koska siinä tuntuu että oppimista tapahtuu hyvinkin vähän. Mitä enemmän keksii assosiaatioita ja ominaisuuksia kaduille, sitä paremmin ne painuvat mieleen. Hauki on kala -tyyppinen lukeminen ei muistin kannalta tunnu olevan tehokasta.

Mä huomasin sen, että jotenkin ajattelee välil liian monimutkasesti
bloginointia (=blogi-pakinointi). Pitäs vaan kirjotella enemmän
pienistä tapahtumista ja fiiliksistä, ideoista, ja kaikesta mitä
on kohdannu. Mikkis sano ihan samaa kun juteltiin kahvikupin
ääres, että kauheesti tulee pöytälaatikkoon ideoita ja niitä
kannattais vaan fuusioida enemmän yhteen. Yhdessä vois huomata
että jokainen on lähestyny hieman eri kantilta samoja asioita,
ja rubiikinkuutio loksahtais vaan yhtäkkiä paikalleen :-)

P.S. Windows Vistassa on toden totta eroa, valitseeko kaikki
eye-candyt päälle vai pistääkö ne nopeuden saamiseksi pois päältä.
En tajua miten mä oon ihan silmät ummessa vaan ajanu tätä kotiläppäriä
Vistan herkut päällä. Tuloksena on ollut niin _saatanan_ hidas
käyttis ettei mitään rajaa. Nyt laitoin tänään kaikki eyecandyt
pois päältä ja täähän lentää aiempaan verrattuna. 2 Gigan keskusmuisti,
eli koneessa pitäis kyllä olla puhtia.

Kävin tänään kahvilla Carusellissa. Istuskelin ja mietin vaan kaikkea.
En oikeestaan mitään.. tyhjensin pään. Oon menny niin vauhdilla viime
aikoina, että huomaa miten hyvää tekee vaan olla ja istua hetki
paikallaan. Viereises pöydässä keskusteltiin brändäämisen vaikeudesta
kiristyneessä kilpailutilanteessa, ja siitä miten tuotteen ulkonäkö vaikuttaa
sen haluttavuuteen.

Aamutoimissa on jotain kiehtovaa. Toisilla ne muodostuvat tarkaksi rutiiniksi, toisilla aamutoimet vaihtelevat paljonkin inspiksen ja tilanteen mukaan. Kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, ehdottomasti. Armeijan aikana omat aamutoimeni rutinoituivat, mutta muuten ne ovat pysyneet varsin spontaaneina. Postin kesäduuni 2000-luvulla oli kanssa siinä mielessä hyvä kokemus, että sai testattua säännöllisen (ja aivan liian aikaisen) rytmin vaikutuksen elämään.

Kahvi on melkein aina osa rutiinejani. Tuo jumalainen juoma, jota jo 1700-luvulla hörpittiin, piristää kofeiinisisällöllään. Kofeiini on alkaloidi, eli typpeä sisältävä psykoaktiivinen molekyyli. 1,3,7-trimetyyliksantiini antaa päivään potkua, mutta ennen kaikkea kahvin juonnissa on se perinne, tunnelma, jne mikä pitää meikäläisen uskollisena litkun nielijänä. Wikipediassa on jo pahaenteisesti mainintaa kofeiinin olevan päihde, joten eiköhän tupakkanoitavainon jälkeen aleta jossain vaiheessa vainota myös kofeiinia. En kannata tällaisia vainoja...

Ihanan kesäinen päivä! Aurinko valaisee kirkkaasti ja luo valokuvaajan niin himoitseman kontrastin kaikelle. Alan blogata myös pelkästään tarkoilla valokuvilla, nyt kun tuli hankittua Olympuksen digikamera. 10 megapikselin tarkkuus tekee kivan näköisiä otoksia.

Eka kerta kun otetaan world of warcraftia lautapelinä. Kyllä, sen saa tosiaan tällaisena versiona. Tietokonepelinä WoW on ollut huippusuosittu, ja suosio ei taida hevillä laskea.

Lautapelin alustus kestää n. 30-45 minuuttia. Paloja riittää ja samoin monipuolisuutta. Kerron lisää kun ollaa pelattu =)