IRC-Galleria

kiitti vitusti, ei sitten ole rahaa ei.

1. Opettele toimimaan vessan istuinrenkaan kanssa. Olet jo iso tyttö. Jos se on ylhäällä, laske se alas. Me tarvitsemme sitä ylhäällä, sinä alhaalla. Et kuule meidän valittavan, että olet jättänyt sen alas.

1. Lauantai=urheilua. Se on kuin täysikuu tai vuorovesi. Anna sen olla.

1. Shoppailu EI ole urheilua. Ja ei, me emme ikinä tule ajattelemaan niin.

1. Itkeminen on kiristämistä.

1. Pyydä, mitä haluat. Selvennetäänpä tätä: Hienovaraiset vihjeet eivät toimi! Voimakkaat vihjeet eivät toimi! Ilmiselvät vihjeet eivät toimi! Sano se suoraan!

1. Kyllä ja Ei ovat täysin hyväksyttäviä vastauksia lähes kaikkiin kysymyksiin.

1. Tule luoksemme ongelman kanssa, jos haluat apua sen ratkaisemisessa.Sitä me teemme. Sympatiaa varten ovat tyttökaverit.

1. 17 kuukauden päänsärky on ongelma. Mene lääkäriin.

1. Mikä tahansa, mitä sanoimme puoli vuotta sitten on kelpaamaton argumentti. Itse asiassa kaikki kommenttimme mitätöityvät viikossa.

1. Jos et pukeudu kuin Charlien Enkeli, älä odota meidän reagoivan saippuaoopperoiden kavereiden tapaan.

1. Jos olet mielestäsi lihava, niin todennäköisesti olet. Älä kysy meiltä.

1. Jos jokin, mitä sanoimme voidaan tulkita kahdella tavalla ja toinen niistä saa sinut surulliseksi tai vihaiseksi, me tarkoitimme sitä toista.

1. Voit pyytää meitä tekemään jotain tai kertoa, miten haluat sen tehtävän. Et molempia. Jos kerran jo parhaiten tiedät, miten tehdä se, tee se itse.

1. Milloin suinkin mahdollista, sano sanottavasi mainosten aikana.

1. Kristoffer Kolumbus ei tarvinnut ohjeita emmekä mekään tarvitse.

1. KAIKKI miehet näkevät vain 16 väriä, kuten Windowsin oletusasetukset.Persikka esimerkiksi on hedelmä, ei väri. Kurpitsa on myös hedelmä. Eikä meillä ole aavistustakaan, mikä malvanvärinen on.

1. Jos se kutiaa, sitä rapsutetaan. Me teemme sitä.

1. Jos kysymme, mikä on vialla ja vastaat "ei mikään", me käyttäydymme kuin mikään ei olisi vialla. Me tiedämme sinun valehtelevan, mutta se ei vainole kaiken sen hässäkän arvoista.

1. Jos kysyt kysymyksen, johon et halua vastausta, odota vastausta, jota et halua kuulla.

1. Kun menemme jonnekin, ehdottomasti kaikki, mitä päällesi pistät on hienoa. Oikeasti.

1. Älä kysy, mitä ajattelemme, ellet ole valmis keskustelemaan aiheista,kuten jalkapallo, juominen, tai autot ja moottoripyörät.

1. Sinulla on riittävästi vaatteita.

1. Sinulla on liikaa kenkiä.

1. Olen hyvämuotoinen. Pyöreä on muoto.

1. Kiitos, että luit tämän. Kyllä, tiedän, joudun nukkumaan sohvalla tänä yönä, mutta tiesitkö, etteivät miehet todella piittaa siitä. Se on kuin retkeilyä.

Välitä tämä mahdollisimman monelle miehelle - antaaksesi heille naurut.

Välitä tämä mahdollisimman monelle naiselle - antaaksesi heille koulutusta.



Kyllä se on kopioitu. :D

*Pia kolistelee keittiössä*
Tanja huutaa sängystä: Pia?
Timi: Eiku Pia nukkuu, se oli koira
Pia: Joo?
Tanja: Timi, ei Roope vielä käy sentään jääkaapilla!
Pia: Niin, kuis humalassa tuo on vielä?
*Osottaa samalla Timiä*

Aamupahoinvointia ruvennu olemaan. Typerää kovin :P Kohta pitää lähteä Kirkkonummelle kartan kanssa pyöriin ympyrää. Labraan pitäis löytää, saavat imee sitä verta multa. :P Sitten kauheella kiiruksella kouluun tunneille.

Vähänkö tyttö oottaa perjantaita :D Sitten -> vapaus <3 Lomalla ollaankin ehkä enemmä jurrissa ku selvinpäin :D toivottavasti ainakin. Tai jos ollaan selvinpäin niin sitten ollaan toivottavasti ees hyvässä seurassa (:

Ikävä murua <3 "Yö on kylmä ja mä yksin oon, ehkä tahtoisin takas sun kainaloon" <3 (:

Sain vihdoin aikaseks ostaa salikortin (: Tosin vaan 10kerran, kun nyt jouluaikana turha mennä ostaan 30pv, kun ei pääse hyötymään siitä tarpeeks (: Mietin jos ottas suoravelotukselle sen ja 12kk :P tulis halvemmaks ja sitten ei tarvis miettiä että millon menee vanhaks (:

Koin jotain järkyttävää tiistaina :D Siskon töitä kattelin (se tekee siis kotona töitä ja olin kipee niin seurasin sängystä, kun se teki niitä) ja se sai työkaveriltaan sähköpostin. "voix tsekata nää?!?" Repesin pahasti.

Roopesta on tulossa ihan mahoton <3 Se vaan nukkuu ja riehuu :D Ja nukkuu. Pitäis ottaa kamera kauniiseen käteen ja napsia taas kuvia (: Mutku ei vaan saa aikaseks, muutakin elämää nykyään :D

Nyt hei vaatteet tarvii ja sit rynniin tonne autojen alle ja linkkiin :D

Meijä koulun kanslisti ei tiijä mikä on linkkikortti. Sarjassamme tarpeellista tietoa teille :D

Tää on sillon joskus ollu kivuliain kirjottaa, hassua ajatella nyt.



Vihaan sairaalan hajua, sairaalan seiniä. Niitä kun katsoo, tekisi
mieli etsiä lähin mutalammikko ja viskellä mutaa pitkin seiniä.
Silti olin siellä taas. Desinfioin kädet mekaanisesti ja kävelin
lääkärin perässä luoksesi. Lääkäri selitti jotai mikä meni täysin
ohi korvien. Sanoi että sinuun saisi koskea. En uskaltanut. Katsoin
vain kasvojasi. näytti kuin nukkuisit, mutta tiesin että olit
poissa. Et tulisi enää takaisin. Istuin pitkään katsoen sinua
kyynelten valuessa pitkin kasvojani. Mielessäni kysyin: miksi
lähdit? Mikset taistellut niinkuin veli taisteli. Kuoleman rajalta
takaisin. Olitko vieläkin niin vihainen minulle, ettet halunnut edes
yrittää?


Kohotin kättäni ja kosketin ihoasi varovasti, kuin peläten että
särkyisit. Olit lämmin, kätesi olivat lämpimät, miltein kuumat, mitä
ne eivät olleet eläessäsi. Sormet turvonneet, sormukset oli
poistettu. Puristin hellästi kättäsi ja pyysin sinua tulemaan
takaisin ajatuksin. Tiesin ettet tulisi, mutten halunnut uskoa sitä.
Olit aivokuollut, koneet pitivät sinua hengissä, kunnes siirtyisit
leikkaussaliin elintenluovutusta varten. Siirryin lähemmäs ja
kosketin kasvojasi. Nojauduin lähemmäs kasvojasi ja kuiskasin
korvaasi: "Anna anteeksi, rakastan sinua äiti."

Astuin sisään pimeään huoneeseen. Tunkkainen lemahdus iski vasten kasvojani, kuin siellä ei olisi tuuletettu pitkään aikaan. Sinä kyyhötit nurkassa surkeana ja pelokkaana. Astuin muutaman askeleen eteenpäin tarkkaillen sinua, yrittäen olla tulematta liian lähelle. Nostit päätäsi, joka ei ollut oma itsensä. Ei ylväs. vaan luiseva ja kiilloton. Silmäsi olivat kiillottomat, elämänhalunsa menettäneet.

Laskeuduin samantien alas, enkä katsonut silmiäsi, ettet tuntisi minua uhkana. Pysyin paikallani, kunnes silmä kulmastani näin kuinka laskit pääsi alas. Hitaasti kohotin kättäni, että saisin huomiosi uudelleen kiinnitettyä. Nostit päätäsi ja katsoit jälleen minuun. Laskit pääsi jälleen, kun mitään ei tapahtunut. Heilautin kättäni taas. Toistin saman niin kauan ettet enään reakoinut siihen mitenkään. Nousin ylös ja oijoin hitaasti ja selvästi jalkojani jotka olivat jo puutuneet. Astuin askeleen lähemmäs sinua. Ennalta varoittamatta ponkaisit ylös ja tartuit käteeni hampaillasi. Kyyneleet kihosivat silmiini, mutta pysyttelin mahdollisimman paikallani, tietäen että jos riuhdon tiukentaisit vain otettasi. Hämmennyit kun mitään ei tapahtunutkaan. En kiljunut, en riuhtonut, en yrittänyt potkia enkä lyödä. Niin siihen olit tottunut. Päästit käteni irti ja pakenit jälleen nurkkaan. Siirryin muutaman askeleen kauemmas sinusta ja kyykistyin jälleen.Tykyttävä kipu kädessäni kertoi ettet olisi vielä valmis seuraavaan vaiheeseen.

Päätin antaa sinulle hetken aikaa miettiä tätä kaikkea. Siirryin ulos auton luo ettet stressaantuisi liikaa.Join vettä ja etsin katseellani jotain mitä voisin käyttää vesikippona. Olit varmasti janoinen vietettyäsi pitkän aikaa siinä talossa. Löysin koirani varajuoma kupin ja täytin sen vedellä ja toin sen oven pieleen. Menin itse oven ulkopuolelle että uskaltaisit tulla juomaan. Hetken odotettuani korva ovessa kiinni kuulin miten nousit ylös. Lattialaudat narisivat olemattoman painosi alla ja kertoivat minulle, että olit aivan juomakupin edessä. Juotuasi siirryit takaisin makaamaan nurkkaan, selkä vasten seinää. Turvapaikkaasi. Avasin oven hitaasti ja astuin takaisin huoneeseen. Katsoit minua kuin turvaa hakien. Kumpa olisit ymmärtänyt että juuri sitä halusin sinulle antaa. Turvaa, ettei sinun tarvitsisi pelätä. Jäin miettimään, millainenhan olit aikaisemmin ollut. Kiiltävä hyvin hoidettu turkki. Kirkkaat silmät, jotka kielivät elämänhalusta. Kuono, joka havaitsi pienimmänkin hajun. Korvat, jotka kertoivat valppaudestasi ja hieman pentumaisesta käytöksestä.Tuo kaikki oli kadonnut sinusta, olit vai kasa luuta ja nahkaa.

Havahduin kun huomasin sinun liikahtavan. Halusit tulla luokseni muttet uskaltanut. Mitä ne ihmiset olivatkaan tehneet sinulle. Hitaasti liikuin metrin lähemmäs sinua. Et välittänyt mitään, vaikka heilautin kättänikin. Jatkoin lähestymistä hitaasti. Pysähdyin, kun aloit liikahdella levottomasti. Hivuttauduin hieman kauemmas saaden sinut rentoutumaan jälleen. Laitoin käden taskuuni ja etsin sieltä makkaranpalasta, joita yleensä kannoin mukanani. Löydettyäni palat otin muutaman kädelleni ja ojensin käteni sinua kohti. Nuuskit varovasti käteni suuntaan ja epäröit. Laskin makkarat kädestäni maahan ja siirryin kauemmas. Ojensit päätäsi yrittäen noukkia makkarat suuhusi. Et ihan yltänyt, vaan jouduit hieman liikkumaan suuntaani. Noukittuasi makkarat siirryit taas nurkkaan. Laitoin lisää makkaran paloja lattialle ja jäin hieman lähemmäs makkaroita. Katselit minua vähä aikaa ennen kuin nousit ja söit makkarat ja palasit nurkkaan. Tätä jatkui pitkään. Pelkäsin että täyttäisit mahasi liian nopeasti makkaroilla ja joutuisin odottamaan pitkään ennen kun olisit taas nälkäinen.

Laitoin jälleen muutaman palan makkaroita lattialle ja odotin. Nousit, söit makkarat. Tunnuit miettivän hetken, ennen kuin jäit istumaan eteeni. Katsoit kättäni ja odotit. Otin jälleen muutaman palan makkaroita ja hitaasti ojensin niitä sinua kohti. Varovasti, mutta nopeasti katosivat makkarat. Hitaasti ojensin kättäni vielä pidemmälle, koskemaan sinua. Värähdit tuntiessasi sormeni kaulallasi, muttet silti tehnyt mitään. Pysyit vain paikallasi. Kehuin sinua hiljaa ja annoin lisää makkaraa. Nousin ylös, käänsin selkäni sinulle ja lähdin ovelle päin. Kuulin miten nousit ylös ja seurasit. Painoit kuonosi pohkeeseeni kiinni, varmistaen etten karkaisi mihinkään. En aikonutkaan karata. Nostin vesikipon matkalla ja kävelin auton luo sinun seuratessa tiiviisti perässä. Avasin takakontin ja nostin sinut autoon.

Tulimme asunnollesi ajeltuamme ensin aikamme pitkin kaupunkia ja kaupungin ulkopuolisia alueita. Astuin sisään kotiisi otit takkini ja käskit olla kuin kotona. Hassua, että sanoit sen aina kun tulimme sinun kodillesi. Istahdin sohvalle ja vilkuilin huonetta, vaikka olin sen jo moneen kertaan nähnyt. Kahden hengen sänky ahdettuna yhteen nurkkaan, musta nahkasohva keskellä huonetta. Olit rakentanut tiilistä televisiopöydän itsellesi, lasinen sohvapöytä täynnä tavaraa. Mutta vain yksi kiinnitti huomioni täysin, iso maalaus sängyn yläpuolella. Nousin ylös ja menin katsomaan lähempää tuota taulua. Siinä oli kaksi vanhanaikaista taloa. Säpsähdin, kun ilmestyit taakseni tee mukien kanssa. Vilkaisit minua hymyillen ja raivasit tilaa muutenkin täydelle pöydälle.
-Katsotaanko joku elokuva?
-Miten vaan, vastasin ja kävelin ottamaan minulle tarkoitetun mukin. Valitsit elokuvan ja istuit sohvalle.
-Tule vain viereen. Ei sinun tarvitse seisoa koko aikaa.
Tulin istumaan sohvan reunalle. Vedit minut kunnolla sohvalle. Lähemmäs sinua, lähemmäs turvaa, jota olin pitkään kaivannut. Katselimme hiljaa elokuvaa. Väsymys alkoi painamaan ja käperryin kainaloosi tarkkaillen reagtiotasi koko ajan. Virnistit ja kiedoit kätesi ympärilleni. Lähelläsi oli niin hyvä olla. Suljin silmäni hetkeksi.

Kun avasin silmäni, olin sängylläsi ja sinua ei näkynyt missään. Hiivin etsimään sinua. Ulko-oven vieressä ollessani posti kolahti luukusta ja sai minut säikähtämään. Mietin paljon kello oikein on. Vilkaisin kelloa ja huomasin sen olevan jo viisi. "Ja minun piti vain sulkea silmät hetkeksi" ajattelin. Jatkoin etsimistäsi ja löysin sinut vessasta pesemästä kasvojasi.
-Huomenta, sanoin hiljaa
-Huomenta, huomenta. Pikkuinen taisi olla aika väsy illalla, kun nukahdit kainalooni. Nostin sinut sängylle, kuten varmaan huomasit, puhelit iloisesti. Punastuin hieman ja katsoin lattiaa.
-Ei minun ollut tarkoitus nukkua... Mutta... Mutisin ja punastuen yhä enemmän. Kävelit luokseni, hipaisit hiukseni kasvoiltani ja veit sormesi leukani alle ja kohotit päätäni niin kauan, että katsoin sinua silmiisi. Nuo silmäsi.. Niin kylmän siniset, mutta samalla niin pehmeät.
-Ei se haittaa pikkuinen. Ei nukkumisessa ole mitään pahaa, kuiskasit lempeästi korvaani. Kiedoin käteni ympärillesi ja rutistin hieman.
-Kiitos, se oli ainoa sana mitä pystyin sanomaan. Katsoit minua yllättyneenä ja sanoit sitten.
-En ole tehnyt mitään. Turhaan kiität. Olit tehnyt enemmän kuin tiedätkään. Nyt minulla on joku, johon luottaa, jolle kertoa kaikki mikä mieltä painaa. Hymyilit suloisesti ja halasit minua vielä.
-Lähdetäänkö kävelylle?
-Eihän kello ole edes kuutta vielä, sanoin hämmentyneenä.
-Mitä se haittaa? Parempi vain kun ei ole muita.
-Ok. Mennään sitten, myönnyin. Menin olohuoneeseen ja katsoin sitä maalausta taas. Katsoin niitä vanhoja taloja. Ne on kauniita, vanhanaikaisia. Tunsin kuinka kylmyys tunkeutui paitani sisään, silti vain seisoin siinä ihailemassa noita taloja jotka eivät kuulu aikakauteeni. Talitinttiparven siipien kahina kantautui korviini. Katsahdin ylös. Näkyi vain pilvetön taivas ja puiden latvoja. Tuuli keinutti puiden latvoja hiljaa, kuin tanssittaen niitä.

Tunnen kuinka kosketat olkapäätäni. Lumous särkyi. Käännyin ja katsoin sinua, kun seisoit takanani katsoen minua kuin kysyen "mennäänkö?"
Olin taas uppoutunut tuohon lumoavaan maalaukseen. Vilkaisin vielä sitä maalausta. Noin tunsin aina kun katsoin sitä maalausta.
-Mennään, hymyilen ja lähdin kohti ovea.

sellasta.

Makaan kalliolla katsellen kirkasta taivasta. Ympärilläni on vain metsää, hieman kalliota ja meri.
Lempeä tuuli huojuttaa mäntyjen oksia. Tekisi mieli itkeä, mutta ei ole enää kyyneleitä mitä
vuodattaa.Liikaa tapahtunut lyhyen ajan sisällä.. Liikaa yksinäisiä öitä itkien surua. Miksi hän
lähti? Heidän piti olla yhdessä niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Tai jotenkin noin se meni.
En muista enää.En jaksa miettiä. Hän lähti ja jätti minut toiselle, jolle en edes kuulunut.

Nousen istumaan. Katselemaan auringonlaskua. Taivas peittyy punaoranssin eri sävyihin. Olin
monena iltana istunut siinä. Katselemassa merelle auringonlaskun aikaan. Joskus olit mukana. Istuit hiljaa vierelläni katsellen tuota kauneutta kanssani. Et edes yrittänyt saada minua puhumaan. Tiesit, että puhun heti, kun olen siihen valmis.

Tiedän että kerron sen joskus sinulle. Jos vain jaksat odottaa. Epäiletkö odottavasi turhaan? Niin.. En voi tietää sitä. Ehkä odotat.. Ehkä et. Sen näkee sitten.. Tulevaisuudessa.. Tulevaisuus.. Miltä se näyttää? Pitkiltä päiviltä yksin kotona istuen. Odottaen että hän tulee töistä. Ehkä jonain iltoina täällä kalliolla istumista. Ehkä tulet kanssani. Mutta sekin on vain tulevaisuutta. Ei kirjoitettua vielä.

Havahdun kun tulet viereeni. Istut mitään sanomatta viereeni ja kiedot kädet ympärilleni varovasti,
kuin peläten että hajoan palasiksi. En minä hajoa. Olen liian vahva antamaan periksi. Tai sitten seon vain lasikuvajainen ympärilläni. Ehkä olen vahvempi kuin tiedät. Ehkä olen yhtä heikko, kuin luulet. Mutta tiedän, että aika parantaa haavat.

Jonain päivänä olemme vielä naureskelemassa tällä samalla kalliolla.

Rutistat minut hellästi itseäsi vasten. Vilkaisen sinua ja painan pääni olkapäällesi. Hymyilet minulle pienesti ja tiedän sinun tietävän ajatukseni.

Rakastan sinua.