IRC-Galleria

Kylläpä on yltiötervehenkinen olo. Eilen sain ekaa kertaa tehtyä sen hemmetin kuntosaliohjelmani läpi, enkä kuollutkaan. Eikä mua tarvinnu avustaa laitteista pois. Voiton puolelle jäätiin niin reippaasti, et taian kohta koittaa uudestaan.

Ja tänään uhmasin hyytävää viimaa ja pakkasta kävelemällä 45min lenkin.

Kyllä, se taitaa illalla olla irtokarkkien aika :D.

Edellisvuosi loppui ja uusi vuosi alkoi töitten merkeissä. Mutta toivottavasti tähän vuoteen mahtuis muutakin kun ko. toimintaa.

Tänään pääsen liikuttumaan pitkästä aikaa, yli kuukausi on edelliskerrasta sairastamisen ja joulumatkailun takia. Kunto lienee taas rapa-pykälässä, mutta jospa se muistaisi äkkiä nousta. Toiveajattelua.

Ajattelin kokeilla vähän niinku uuden vuoden lupauksena olla kiltimpi. Ettei kuittailis niin paljon. Mutta ei se taia aina muistua mieleen. Jos yrittäisi tipattoman tammikuun tapaan vittuiluvapaata viikkoa. Hmm...

Viime yö oli pitkästä aikaa kakomisvapaa :). Sain uuden antibioottikuurin maanantaina, joka tuntuu tehokkaalta. Saa aikaan nääs pään huminaa sekä lihas- ja nivelkipuilua. Mutta vissiin siis ehkä jopa toimii.

Viime päivinä on puhelin soinut enemmän kuin aikoihin. Ihan niinkun kaikki aavistaisivat, että nyt saa nauraa kun minua yrittää kuunnella. Ääni on piipitystä ja pätkivää, puolisen minuuttia kestää puhua ennenku saa massiivisen rykimiskohtauksen. Puhelin on muuttunu aika paniikkikapistukseksi :(.

Nyt alan ottamaan viime yöstä rohkaistuneena askelia kohti keskustaa ja ihmisiä. Pitäis varmaan ottaa kynä ja paperia ilmaisukeinoksi matkaan...

lumi suli, puro sanoi pulipuli.

Tai ainaki melkein. Näyttää tuo maankamara taas paljasta pintaa. Tulee ihan mieleen vuoden takaiset sääilmiöt. Sai polkea pyörällä vesisateessa marras- ja joulukuun. :/

Noh, kelistä kuus. Tänään pitäisi yrittää epävirallisesti pikkujouluilla. Hieman jänskättää tuo kunto, mutta viime yökin meni vaan kahella herätyksellä. Eikä kakomis/yskimiskohtaukset kestäneetkään niin pitkään kuin aikasempina öinä. Jospa se siis tästä?!

Joulukuun kunniaksi palataanpa ihmisten(?) kirjoihin.

Marraskuu meni kaamosta potiessa, pyörä tuli kyllä sitten ostettua. Liikuntoa tullut myöskin suoritettua, mutta tuntuu kaikki valuvan hukkaan kun kolmatta viikkoa yrittää suorittaa keuhkonpoistoa omatoimisesti yskimällä.

Keuhkoputkentulehdusta pukkaa siis, ja yskintä tekee jo tuhojaan kylkiluillekin. Kramppaa niin mukavasti...

Käyhän tämä saikkuilu kyllä joululomaan virittäytymisestä, mutta ikävä kun pitäis vielä vissiin kuitenkin siellä töissäkin käväistä *huokaus*.

Katsellaan kuin käy, muuttuuko akuutti krooniseksi ja minä työttömäksi *koputtaa puuta*...

Tulipa pitkästä aikaa käytyä liikuntoa harrastamassa. Huomenna lissää, ettei menis ihan hukkaan nuo kuukausierät :/.

Pari viikkoo on ollut sellaista haipakkaa, ettei ole salilla ehtinyt käymään ja reissun päälle lähtee taas ylihuomenna. Kyllähän tuo olemuskin vihjaa, et jotain tartteis taas tehä.

Uuden pyörän hankintaakin olen harkinnut. Entisessä ei ole enää käsijarrua eikä etuheijastinta, ruostevaurioita löytyy samoin kuin yleistä kitinää polkimista ja ajoittaista suunnatonta ajon raskautta. Tahtosin suomalaisen tekeleen, mutta niillä mokomilla on hinnat kohillaan...

Pohdinta jatkunee, mutta kyllähän tuolla rakkineella vielä yhen talven kitkuttaisi. Kai.

Tuli kestitettyä ystäviä eilen. Oli maistuvaa ruokaa ja juomaa, muutenkin oikein mukavaa.

Nuita tilaisuuksia järjestäisi mieluusti useamminkin, mutta kyllä kaipaisi helpotuksekseen tiskikonetta... Varsinkin kun hupsahti baariloitten puolelle tuo illan kulku, ja nyt vähän väsyttää.

...on tullut tässä parin päivän aikana harrastettua oikein kunnolla. Bussissa vietettyjä hetkiä on kertynyt 1055km edestä, tuntikaupalla odottelua odottelun jälkeen, korviahuumaavaa tuutausta... Ah, kylläpä on ollut "urani huipulla"-fiilis useampaan otteeseen.

Mutta onneksi on yhtä sekopäiset työkaverit, ei pääse juttu normalisoitumaan liikaa missään vaiheessa turneeta :).

Onpa kerrassaan kiva viettää oikeeta (=krapulatonta...heh)vapaapäivää. Saa jopa jotain kotihommiakin tehtyä, eli ei ahista kämpän siivottomuuskaan ihan heti.

Ja ehtii tehä ihan ruokaakin eikä vaan valmismössöjä. Tai siis luetaanko puolivalmisteista ruuan teko oikeeksi kokkaukseksi... hmm.

Otsikko viittaa pitkään ja rasittavaan työpäivään, jolle terapiana saa luvan ja kunnian toimia Tuomon keikka :).

Voikun ois torvisektiota matkassa. Ei oo. Kuitenkaan :(.

Noh, enivei :).