Olen syntynyt tälle planeetalla. Hengitän, ravitsen itseni ja sammutan janoni Äiti Maan ansiosta. Lapsena minua kiinnosti ulkona luonnossa tapahtuva tekeminen, sekä monet sen ihmeet. Talvinen metsä, piilosilla olo, majojen rakentaminen, oravat puussa, kalat vedessä, kirjava sateenkaari ja tähdenlento öisellä taivaalla jolloin sai toivoa.
Ikää alkoi tulla ja ajankäyttö vaihtui toisiin asioihin. Tunne siitä, ettei yhteiskunta, kaverit ja vanhemmat arvostaneet tälläista "lapsellista" luonnosta hullaantumista sai minut oravanpyörään. Yritin käyttäytyä koulussa - vaihtelevalla menestyksellä. Halusin puheillani ja teollani saada arvostusta ja nostattaa sosiaalista asemaani. Pyrin pukeutumaan niinkuin porukassa vallitseva muoti oli. Tein kaikkea sitä mitä ns. normaalit ihmiset minun silmissäni tekevät vieläkin : viettää aikaa pelaten, autoillen , käyden kahvilla ja rupatellen.
Jotain tapahtui neljä vuotta sitten. Silloin ensimmäinen, yksin maailmalle tehty matka muutti minua. Kaveriporukka ja vanhemmat, joiden puoleen olisin voinut kääntyä olikin nyt tuhansien kilometrien päässä. Kaikki oli kiinni minusta - pelokkaasta seikkailijasta tuntemattoman kulttuurin, ilmaston ja ihmisten keskellä. Pian huomasin, että saadakseen vilpitöntä apua täytyi tulla nöyräksi. Se, etten osannut paikallista kieltä opetti minut sulkemaan suuni ja kuuntelemaan oikeasti - eteenpäin nojaten, tekien tarkentavia kysymyksiä ja pyytämään anteeksi jos en kuullut. Vietin paljon aikaa ulkona. Pohjois-Espanjan kasvillisuus ja eläimistö erilaisuudellaan teki minuun vaikutuksen. Se oli silmilleni aivan uutta. Koin samanlaista kummastusta, kuin - jota alussa kuvailin - ollessani lapsi.
Niin kuukausi oli kulunut ja palasin kotimaahani. Muistan vielä ensimmäisen illan, vietin sen Oulun Kuusisaaressa. Viinaa, huutoa, revenneitä vaatteita, roskia, verta, poliisipartioita ja käsirysyjä. Yksi ihminen puhui toista, toinen toista, yksi huusi kaikkien päälle ja joku nyökytteli niinkuin olisi kuunnellut kirjottaen samalla tekstiviestiä. Toinen maailma.
Seuraavan päivänä lähdin Kuusamoon, kotia. Kuusamo on pieni metsän ympäröimä kaupunki. Tuon reissun jälkeen mielenkiintoni ja seikkailuni on ollut ulkona - paikoissa ja tilanteissa, joissa en ole ennen ollut. Pois baareista, autoista, kotibileistä ja seureista, joissa äänekkäästi nauretaan. Toki teen sitä joskus, mutta... minusta tuntuu, että haluan vanhana muistella jotain merkityksellistä.
"Raha, autot, maine ja kunnia on pahan systeemin palkintoja. Maailmalla on enemmän annettavaa."
Elän ja saan voimaa "once in a lifetime" - elämyksistä. Tähdenlento on tänä päivänä yhtä vaikuttava näky, kuin se oli pienenä. Kylminä ja pimeinä talviöinä olen kiivennyt puuhun - lähemmäs taivasta, katsomaan niitä ja toivomaan. Vielä ne eivät ole toteutuneet, mutta toivossa on hyvä elää.
Sinun käsiisi siis, Äiti Maa ; "I entrust my spirit."
Teille, elämäni elementit : Aurinko, Kuu, Tähti ja Puu
P.s.
Puuhun, veden äärellä, nojaa matkamies maan ja oksalla istuu kissa, joka meditoi.
Ensimmäinen ajatus oli, että siellä hengais vapautta symboloiva lintu, mutta kissa
kyllä luonnollaan edustaa sitä yhtälailla, ja lintuhan voi olla sen mahassa :)
Tatuointi on itse suunniteltu.