IRC-Galleria

tiedätte kaikki varmasti tunteen? tekisi mieli aloittaa kaikki uudestaan alusta jsn muualla... mulla ei oo tapana katua mtn, koska jo tapahtuneita asioita ei kuitenkaan voi muuttaa... kuitenkin mä herkuttelen välillä ajatuksella, että voisin pyyhkiä kaiken pois... voisin luoda aivan uuden itseni jsn muualla ja tehdä niitä asioita joita luulen minun olevan tarkoitus tehdä...

nyt ajattelet varmaankin, miksi en tee nyt niitä asioita, miksi en voi elää haluamaani elämää tässä ja nyt... mutta näillä korteilla jotka olen itselleni jakanut, se ei vaan ole mahdollista... mulla on pääni sisällä seikkailu, jonka voisin toteuttaa tekemällä vain muutaman muutoksen nykyiseen, mutta tiedän. että silloin en voisi enää palata haluteessani siihen mistä lähdin... jos haluan muuttaa kaiken, on se tehtävä kunnolla... nyt kysymys on uskalluksesta... ja mitä siihen tulee, niin minun on myönnettävä,että olen uskomaton pelkuri...

erityisen omasta elämästä tekee ne asiat, joita siinä arvostaa, jotka eivät ole luopumisen arvoisia... vielä erityisemmän siitä elämästä, josta unelmoimme, tekevät ne asiat, joiden olemassa olosta emme vielä tiedä mitään... uskomattomana pelkurina minun on suunnattoman vaikeaa päästää irti asioista , joiden tiedän olevan nykyisellään hyvin... miksi tekisin niin? minkä helvetin takia pitäisi aloittaa uudestaan, kun nytkin kaikki on ihan ok...?

Mutta toisaalta asiat voisivat olla paremminkin... en jaksa innostua mistään jo olemassa olevasta... olen vajonnut samalle tasolle, kuin se ylä-asteelainen poika, jonka päivät täyttyivät haaveilusta, kirjoittamisesta, lukemisesta ja elokuvien katsomisesta... ystäväni vertaa elämää usein seikkailuun, ja se onkin... joskus vain tuntuu siltä, kuin minun seikkailuni olisi josssakin muualla, ja minä vain pidättelen, koska olen uskomaton pelkuri...

voin aloittaa uuden työn, herätellä henkiin mieluisen harrastuksen, viettää aikaa kenentahansa tuntemani ihmisen kanssa... ei se muuta mtn... en koskaan tule olemaan tyytyväinen mihinkään... sen takia olen surkea rakentamaan ihmissuhteita, oletan jo kättelyssä,etten kuitenkaan voi olla tyytyväinen... en tavoittele täydellisyyttä... tavoittelen sitä, mitä ystäväni kuvaa seikkailuksi... minun elämäni ei ole... ei vaikka kävisin joka ilta baarissa, ei vaikka harrastaisin irtosuhteita, ei vaikka tekisn sen, mitä monet olettavan minun halunneen tehdä jo pitkään...

niin kauan kun en uskalla tehdä sitä, mitä tiedän haluavani, en voi olla tyytyväinen siihen seikkailuun, jota myös elämäksi kutsutaan... mutta en aio hosua... tämä vaatii nyt aikaa... nyt jos koskaan mun pitää tehdää tää vitun ihmisenä kasvaminen... joten mä aion nyt vaan myydä niin vitusti noita lehtiä,että mulla on varaa katsoa leffoja, lukea ja kirjottaa, niin kauan, kun on tarvis... niin kauan kunnes uskallan tehdä sen mitä olen yrittänyt tehdä jo yli 4 vuotta... älkää ees kysykö...