Hunajaa tiukkuvat vieraan naisen huulet,
hänen kielensä on öljyä liukkaampi,
mutta lopulta hän käy karvaaksi kuin koiruoho,
viiltää kuin kaksiteräinen miekka.
Hänen jalkansa kulkevat kuolemaan,
alas tuonelaan vievät hänen askeleensa.
Ei hän välitä elämän tiestä,
ei tiedä, minne päin milloinkin horjahtaa.