IRC-Galleria

Olin viikonlopun ystävien kanssa Vuokatissa nuorten aikuisten leirillä. Teki hyvää. Oli hienoa olla välillä kuulemassa opetusta sen sijaan että itte harrastaa sitä. Oikein sielu lepäs. Nyt taas muistaa (hetken aikaa) että saa olla oma ittensä ja kelpaa sellasenaan. Ei oo tarvis yrittää mitään, eikä mitää sais oikeestaan yrittääkkää. Ja että naimisiinki saisin mennä :)

Komee ilmalentoki tuli tehtyä. Ei pitäs kuljeskella ympäriinsä kengännauhat auki ja farkunlahkeet villasukkien sisällä. Harmi, että kännykkäkuva hukkui matkalla mun kännykkään. Tai sitte se oli alottanu matkansa jonku toisen puhelimeen.

Oli myös ihana nähdä Annikaa ja Matiasta. Ja Tommiaki. Ja vaikka kuinka yritin olla vaan leiriläinen ja vapaapäivillä, tuli väkisin tehtyä vähän töitäki. Mutta vaan vähän. Ostin pari kirjaa töihin ja sovin Tommin kanssa keikan Raumalle. Noita töitä tekee aina ihan mielellään. Tuli käytyä kolme tuntia rinteessäki kokeilemassa ja verestämässä laskettelutaitoja ennen hiihtolomariparia. Ihan hyvä näin.

Nyt on eessä enää se ikävin osuus. Laukkujen purkaminen. Äitin kanssa käytiin kaupassa ja ruokakassin oon jo purkanu. Rinkka pyörii olkkarissa isona peikkona. Mutta ihan pakko sekin on tyhjätä ja viimostaan huomisaamuna siivota, kun illalla tulee isosia viettämään ystävänpäiväaattoa. Tehdään vohluja, koska niissä on paljon sydämiä. Äiti kaivo pakkasesta purkin lakkoja ja purkin omppusosetta. Pitää ehkä ostaa vielä vaniljajätskiä.

Vuoden päästä soitan Tommille, Tiinalle tai Jukalle, ja kysyn kyytiä Vuokattiin. Ei tartte sitte matkustaa nii pitkästi yksin. Vaikka Joensuussa ei kyllä ollu mitään vikaa. Siellä oli mukava viettää aikaa ja olla koomassa sohvalla kuuntelemassa Annikan suusta latinan verbejä. Ja syödä siinä sivussa pari karamelliä :) Vielä kun näkisin sen kaupungin kesällä..