IRC-Galleria

Ohhoh, olipas se taas.
Paremmin olis menny,
ellei Mirkalla olis ollu Sonin kanssa ongelmia.
Loppumatkanhan Mirka ohjas hevosta maastakäsin,
ku ei selässä enään halunnut olla.

Mersun kaa mentiin vähän pidemmälle Mirkasta ja Sonista,
ja koitin ravia.
Aluks en päässy ollenkaan rytmiin mukaan,
mut sit se rupes luistamaan.
Sitte ku käännyttiin takasin tallille päin (mentiin maastossa siis),
nii hevonen olikin sitten hiukkasen menevämpi.
Ravin ku nosti,
nii se nopeutu ja nopeutu koko aika.
Ei siin mitää, mut laukassa olikin jo vaikeuksia hevosta pysäyttää.
Ajattelin jo, et ei siitä mitään jarruja löydy,
et me vaan mennään ja mennään ja mennään.
Mut kyl se sitte onneks hidasti ja näin.

Käynnillä mentiin sitten loppumatka, about kilometri tallille,
kun Mirka talutteli Sonia.

Oli kiva pitkästä aikaa ratsastaakkin,
mutta selkään pääseminen oli oikeasti kamalaa säätöä.
Uudet, käyttämättömät ratsastushousut ei venyny yhtään.
En saanu jalkaa jalustimeen (vaikka se oli matalalla!),
ja penkin kanssa kun menin,
ja jalka olis pitänyt hevosen yli nostaa,
niin ei, ei anna housut yhtän periks.
Roikuin siin sillee ihanasti.
Aika koomista.

Ja juu niin siis joo.
Hevosella oli hyvä mennä,
olisin kyllä toivonu löytäväni rauhallisempaa ravia,
ja etenkin laukkaa.
Noh, ehkä ne jarrut ja oikea rytmi myöhemmin tulee paremmin tutuiksi.