vei voimat ja unen antoi,
se taittoi sukumme vanhinta viljaa.
Vei Herra kotiin jo väsyneen,
tien pitkän kulkea antoi,
otti syliin jo uupuneen ja
rauhan rantaan kantoi.
nyt Käyt enkelit vierelläs taivaan rantaa
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipuja tunne taivaan tiellä
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myös keskellämme,
koska säilyt aina sydämissämme,
Sana ei löydä ajatusta,
katse ei löydä sinua.
Sydän kertoo sinun menneen,
mutta pitää sinut sisälläni.
Et olisi vielä lähtenyt.
Vain aika on se, joka parantaa haavat,
niin kauan mun kyyneleet vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin ehkä itsestään
ja tuska työntyy hiljaiseen ikävään.
suru ja ikävä on niiin sanaton.. rakkaudella sua aina muistaen,salaisuutes sisällä kantaen.. minä ja lapset ja ennenkaikkea myös , sun oma kullannuppu