IRC-Galleria

nii ja tähän loppu tän päiväkirjan pito piste

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Hitto tää on kiertäny nopeeta! No, pakko oli munkin päiväkirjani avata.

1. Laukkuun laitetaan aina niin paljon tavaraa kuin sinne mahtuu. Nyt kun esimerkiksi suuret kassit ovat jonkin sortin juttu, on jokapäiväisten käsimatkatavaroiden paino varmaan lähellä kymmentä kiloa. Omistan myös mieheni mielestä "satoja pieniä käsilaukkuja", jotka ovat iiihania, mutta en voi koskaan käyttää niitä, koska niihin ei mahdu tarpeeksi tavaraa.

2. Käyn pissalla useita kymmeniä kertoja päivässä. Varapissalla, ettei hätä iske kesken bussimatkan, tai tunnin, tai tentin. (varapissalla kannattaa myös käydä varmuudeksi monta kertaa) Paniikkipissalla kun jännittää. Muutenvaanpissalla kun kävelen vessan ohi. Tasoittavallapissalla kun olen esimerkiksi saanut tutkielmasta kappaleen valmiiksi. jne. Name it. Tätä pahentaa se, että juon aivan tolkuttomasti vettä päivässä.

3. Minun on pakko putsata korvani topsilla aina suihkun jälkeen. (vaikka lääkäri kieltää näin tekemästä) Jos olen unohtanut topsit esimerkiksi yökyläilyvarustuksesta, tulen hulluksi. Korvat tuntuvat sikalikaisilta ja voisin vannoa niiden olevan täynnä vettä. Korvien putsaaminen on ihanaa, ja teen sen yleensä silmät kiinni nauttien. Tämä on luultavasti alkanut jo lapsuudessa, sillä äitini kertoi minun jo vauvana menneen ihan veltoksi korvien putsaamisesta aiheutumeesta hekumasta.

4. Puhun itsekseni ja paljon. Peilin kautta on erittäin kätevää tilittää itselleen. Laulelen myös itsekseni omilla sävelillä ja sanoilla. Joskus laulan myös siansaksaksi, se vasta mahtavaa onkin. Ei siis mikään ihme, että puhun myös eläimille. Mutta kummallista saattaa olla se, että puhun myös tiloille. Eli kotona ollessani puhun kodille, toivotan hyvät yöt, päivittelen maailman menoa ja esimerkiksi kotiin tullessa on hyvä huikata "hei koti!". Saapuessani ensimmäisenä töihin tai kouluun, toivotan hyvät huomenet, kyselen kuulumiset ja tietenkin kerron omani. Jos olen ollut vaikkapa useita viikkoja poissa jostain tilasta, minua alkaa huolestuttaa mitä sille kuuluu ja pärjääkö se ilman minua. Ei siis ihme, että minulla on vahvoja tunnesiteitä myös moniin tavaroihin. Joskus saattaa tulla melkein tippa linssiin kun mietin vaikkapa purkkaa, jonka juuri heitin ulos kylmyyteen auton ikkunasta. Saati nyt sitten jotkut täysin turhat, mutta johonkin tilanteeseen liittyvät tavarat. Ihme, että minulla ei ole enenpää rojuja nurkissa. Se saattaa johtua siitä, että tasaisin väliajoin saan vimmatun "kaikki turha hemmettiin" -vaiheen, ja puolet omaisuudesta päätyy kirpputorille. En kaipaa tavaroita, mutta jos näen ne vaikka vanhoissa kuvissa, alan miettiä miten ihana, nätti ja kiva tavara se olikaan, ja miten kamala mami sille olin kun sen pois heitin. Ja voih, mitä sille kuuluu nykyään?

5. Muistini on hämmästyttävän valikoiva. Voin väittää muistavani mistä jokainen kotimme tavara on meille päätynyt. Muistan keneltä mikäkin kuppi tuli lahjaksi kihlajaisissa, muistan mitä sain ylioppilaslahjaksi ja keneltä jne. Omista hankinnoista muistan tarkasti hinnan, ostopaikan ja -ajan sekä yleensä myös tarinan mikä esineen, huonekalun tai klemmarin ostoa edelsi. Miehestäni tämä on kummallista, ja vielä enemmän häiriöityneenä hän minua pitää kun muistan myös kaikki hänen saamansa lahjat, joita hän ei enää olisi muistanut lahjoiksi lainkaan. Voisin suoraan myös luetella lahjat, mitä ihmiset joiden juhlissa olen viimme aikoina ollut, ovat saaneet. En yritä millään tavalla painaa niitä mieleen, mutta näin vain on. Kunpa sama toimisi myös tenttikirjan kanssa. Yhtenä selityksenä tähän olen pitänyt parasta muistiani, näkömuistia. Näen aina mielessäni tilanteen, missä jokin esine on ensi kerran esiintynyt. Taidan pitää lahjoista aika paljon? :D Joo, mutta arvostan myös suuresti niitä, ja mielestäni kuuluukin muistaa jokainen lahja ja sen antaja, vaikka vieraita olisi ollut se 200 henkilöä. Mutta tällaista viivakoodimaista muistia ei varmaan tarvittaisi.... :)



Olen outo, mutta niin olet säkin.

Ja haastan:
nonnis
sappura
NaNnA_85
Phrank
omerrta