IRC-Galleria

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää
siis ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan.

ikävä myrkyttää mieltäni .. halvaannuttaa vartaloni.. kipua on vaikea hyväksyä..liian monta iskua suoraan sydämeeni.. ei jaksaisi enään raahata itseään eteenpäin elämässä.. muistoja vain.. liian syviä haavoja. todellisuus piilossa lukittujen valheiden takana.. ne lukot toivoisin aukeavan ja avaavan minullekkin todellisuuden.

elämäntarina kirjoitettu suurin kirjaimin niin että luulisin että sillä olisi jotain merkitystä.. liian paljon on ehtinyt kokea eikä muistoja saa pyyhittyä pois mielestä..



kylmyys saa minut palelemaan.. kaunis sinertävä väri maalautuu huulilleni .. vartaloani pistelee kuin makaisi neulojen keskellä.. hymyilen silti. En edes pelkää . .tiedän pian vapautuvani...makaan keskellä jäämerta eikä kukaan kuule hengitykseni hiljentyvän ja sydämeni pysähtyvän.poissa.

taivaalta putoilee höyheniä ja enkelten jäätyneitä kyyneliä.

unelmien usvaisessa maisemassa ihmiset vaeltaa etsien onnea, vaikkei sitä koskaan oikeasti löydykkään...se on pelkkää harhaa joka saa ihmiset toivomaan.

sielut vaeltaa eksyneenä huoneeni nurkissa.. kuiskaa koskettavia sanoja mutta saa minut pelkäämään.

tummin värein maalaan tuskallisen ilmeen kasvoillesi.. pahuus.

usvaisessa kaupungissa raahaudun eteenpäin puoliksi halvaantuneena .. sielu ruumiista irtaantunut jo ajat sitten ...kipu vielä viiltää sydäntäni ja saa tajuamaan etten voi ikinä päästä eroon tästä tuskasta. ei kyyneleitä enään pysty vuodattaa silmät tikkattuna kiinni katson menneisyyteen ja sisimmissäni huudan pelastajaa vaikkei huuleni enää jaksa liikkua eikä ääni kantaudu kauas.. olen taas tässä ja menen makaamaan valtatielle odottaen lopullista kuolemaa.. ketään ei tule.. on niin hiljaista.. korviini särkee.. odotan ja odotan...lopultakin synkkyyteen ilmestyy valoa.. rekka lähestyy kohti minua.. vihdoin se on ohi..huokaan.

Nostat taas kätesi ja huudat , kasvoillasi se niin vihainen katse.. mitä tein taas väärin.. lyöt vielä viimeisen iskun kasvoilleni hajonneille..et voi ymmärtää kuinka paljon tuhosit minua,nyt lähdin pois.. jäljelle minusta jäi vain mustelmille hakattu vartalo..hymyillyt en ole aikoihin ja itkeä en enää edes jaksa..viha ja tuska sisälläni,turhaa edes apua huudan.

hautakiveen nimeni on kaiverrettu.. kaipaamaan ei jäänyt kukaan.. muistollesi,lukee suurin kirjaimin.Ruumiini makaa levollisena syvyyksissä jäätyneen maan.. sielu vaeltaa levottomana ja hakattuna etsien rauhaa..