IRC-Galleria

rakkaus riisuu surun yltämme..

seison suuren ihmisjoukon keskellä kaivaten kotiin turvaan. Hikipisarat otsallani, pyyhkäisen ne pois vapisevin käsin ja huokaan. Pelkään. Hengitän raskaasti.. yritän haukata ilmaa keuhkoihini..hengästyn.Huudan hiljaa sisimmissäni sinun nimeäsi. Katson ylös taivaan pilvilinnoihin .Tahdon pois. Rutistan käteni nyrkkiin ja valehtelen itselleni turvallisia sanoja. Suljen silmäni. Olen hetken hiljaisuudessa. Yritän kyllä.

rankaisen itseäni ruoskien sieluani surullisilla sanoilla.

olen pieni ihminen ,mutta omistan suuren suuria tunteita.

sydämmeni puristuksissa rakkaiden tuhotessa minua hiljalleen.. kaipuu.. ei se tunne sitä.. katoavaako kaikki oikeasti onkin ,luulin että niin vain sanotaan. .harhaa suurin osa tunteista.. liian suuria valheita ja raakaa murhaa unelmille. tahtoisi vain hymyillä kuunnellessa tekopyhää suruttelua, kyyneleet vaihtuvat aurinkoisen hymyn tilalle ja synkkä verho laskeutuu yllemme. unohdetaan toisemme.

yksinäiset sielut suutelevat saippuakuplissa..kupla puhkeaa.

haluat yhä sulkea suuni sanoilta jotka erottavat meidät

avaat keskiaukeaman elämämme päiväkirjoista ja huomaat huultemme kosketukset yhä.

päästit kylmyyden huoneeseeni kaipuun pimeistä porteista

kiinalaisin kirjaimin kirjoitan kirjojen takakanteen kadotuksen merkkejä