IRC-Galleria

avaan sen oven josta joskus menit ulos..itkuiset muistot taas mielessäni . .t-paitasi yhä sohvallani.. mene ja katoa .

huuda minulle ja saa minut uskomaan.. itkien taas painan pääni tyynyyn ja huudan uniini etteivät taas muuttaisi todellisuutta ja saisi minua uskomaan hyvään.. liian hyvään. hymyyn joka maalautuu taas kasvoilleni .

jokainen aamu huudat uneesi kipu loppuu .. anna itsesi taas herätä ja aurinko paistaa.

luulit kuoleman murtavan kauniinpani.itkit kuurosateen taivaan pilvistä ja kastelit maan.

tunnen kuinka luusi katkeaa ja kipusi huutaa nimeäni . en anna sinun olla taas se joka viiltää sen viimeisenkin viillon ranteeseeni.kaivetaan sitten yhdessä se kuoppa kun molemmet ovat sanoneet elämälle kiitos.

revin sinua irti ihostani .. olet liian lähellä.

Älä nuku huusin silti hymyillen humalan sammuttaneelle. kirkkain silmin katsoit niin vain jonnekkin.. unelmiin toteutumattomiin.Hiivit ehkä kellon viisarin liikahtamisen jälkeen takaisin huoneeseen.. huoneeseen jossa on niin pimeää.Kello pysähtyy.

Huokaan,enkä näe syytä jättää suruani sinne missä hymy ennen oli .. jatkan matkaa itkien tienvarsilla etsien hymylleni syytä.

Istut siinä liian pienellä penkillä.. liian pienissä kengissä.. liian vähän aikaa kulta.

Pienin sormin otan kyyneleeni kiinni ja piilotan taskuuni. En ole surullinen.