IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Ni aloin sit muistelee, mitä kaikkee pälliä oon onnistunu tekeen elämäni aikana. Nauroin aika paljon yksin ääneen.

Ekana tuli mieleen, kun 2004 ajelin eräänä kauniina kesäpäivänä pyörälläni Jämsänkoskelas ja puhuin isukin kans puhelimessa samalla. Sit yhtäkkiä vedin vaan ihan himmeet turvat keskellä tasasta tietä. Puhelin sinkos jonnekin ja semmonen mummo vaan hölkkäs mua kohti huudellen kävikö mitään. Aikansa se siinä ihmetteli, että miten mä silleen kaaduin, kun tiessäkään ei näy mitään koloja, meikäpoika kokoili hyvin vaisuna puhelinta siinä sivussa. Heti ku sain virrat päälle, niin isukki soittaa uudelleen ja kajauttaa "Taisit idiootti kaatua pyörällä hahahahahha... eikai sattunu mitään? Hahahah."



Kerran olin yöllä menossa sammuttaa keittiöstä valoja ja meillä oli semmoset pällit halogeenit, mistä piti vetää töpseli irti nurkasta, että ne sammu. Menomatkalla ylitin aukinaisen tiskikoneen luukun ihan mallikkaasti, mutta valot sammutettuani en enää muistanu moisen olemassaoloo. Vedin hirveellä rytinällä nurin siitä luukusta ja liuin laminaattia pitki mahallani ku hylje. Äitee sinkoo keittiön vieressä olleesta huoneestaan karjuun mulle ihan täysiä, että mitä helvettiä sä remontoit keskellä yötä. Sanoin vaa, että hyvä muisti, mutta hieman lyhyt ja lähdin nukkuu.


Yks mun lapsuuden mökkeilyn kuninkuushetkistä tiivistyy varmaankin siihen, kun oltiin papan mökillä, olin jotai 11vee ja tylsyyksissäni menin keinuu rannassa olleeseen keinuun. Siinä mietin, että otampa niin kovat vauhdit ku ikinä pystyy. Hihhee. Sit kuuluu semmonen kiva räks, kun ne keinun narut katkee ja meikä lentää selkä edellä takana olleeseen järveen vaatteet päällä. Varmaa ainut kerta ku oon meinannu hukkuu 30cm syvään veteen, mutta se oli hieman hämäävä tunne lentää takaperin täysii järveen yhtäkkii.



Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.