voi kerpele. taas tulee syksy, ihana syksy... mutta se tuo taas mukanaan sen haikeuden ja pahan olon kun aina aikasempinakin syksyinä... se selittämätön paha olo. syksy tuo taas kaiken vanhan mieleen, kaiken mitä niin kovin kaipaan. se laittaa joka vuos miettimään... tää vuos kun vielä on ollu se pahin kaikista tähän mennessä... tänä vuonna vasta heränny tähän elämään ja ruvennu näkeen ketkä on niitä oikeita ystäviä ja ketkä ei. ja juuri se yks harvoista joka oli niitä oikeita ystäviä otettiin meiltä pois
välillä vaan tuntuu niin turhalta kun aina ystävät ollu niin tärkeitä ja sitten huomaakin että harvat niistä on se luottamuksen arvosia. mutta onneks vielä löytyy muutama näitäkin joihin voi vielä luottaa, ja nää ihmiset kyllä tietää että niitä tarkotan
