IRC-Galleria

Olipa kerran kaukana merten takana kaunis pikku saari nimeltä Pulpito. Saari oli niin pikkuruinen, että sen asukkaat muodostivat yhden ainoan kylän, jossa jokaisella oli oma tehtävänsä. Jotkut olivat kookospähkinöiden kerääjiä, toiset taas hopeaseppiä tai juustonvalmistajia. Asukkaiden elämä oli hyvin järjestäytynyttä, mikä loi turvallisuutta ja tyytyväisyyttä kylään. Oli kuitenkin yksi epäkohta. Jokin, joka ei sopinut järjestelmään. Tuo jokin oli Levämies.
Levämies ei itsekään tiennyt koska, miten ja miksi oli tilanteeseensa joutunut, mutta vaikka olisikin, tuskin hän olisi siitä kellekään mitään pukahtanut. Levämies ei ollut sosiaalista sorttia. Miten hyvänsä se olikaan tapahtunut, Levämies seisoi meressä haarojaan myöten pohjaan juurtuneena käsivarret rakkoleväverkossa. Vain hänen kalju päänsä ylsi pinnalle ja sekin oli usein lokkien pesäpaikkana, joten miestä tuskin huomasi rannalta tähyillessä.
Kun Pulpiton asukkaat ensikertaa törmäsivät Levämieheen vuotuisilla saarenympäriuintikisoillaan, he arvelivat tätä jonkinlaiseksi muinaiseksi patsaaksi. Myöhemmin he kuitenkin tajusivat miehen olevan jotakin aivan muuta, sillä tämä puhalsi kuplia veteen. Mielenkiintoista oli, että Levämies puhalsi kuplia tasan kolmen minuutin välein ja tämän vuoksi hänestä tuli Pulpiton ensimmäinen kello. Asukkaiden uidessa useita kertoja päivässä Levämiehen luo ottamaan aikaa esimerkiksi kookoksenhalkaisukisaa varten, tämän pään päällä elävän lokkiyhdyskunnan pesiminen häiriintyi, ja linnut alkoivat kiukuissaan kierrellä korkealla Levämiehen yläpuolella kirkuen. Ajan mittaamisen myötä myös Pulpiton asukkaiden elämä muuttui dramaattisesti: ihmisillä alkoi olla kiire kaikkialle ja kaikki oli aina myöhässä. Ihmiset ärsyyntyivät ensimmäistä kertaa elämässään.
Eräänä päivänä, juuri kun ensimmäinen kahakka apinannylkijöiden ja letittäjien välillä oli puhkeamassa, huomasi pieni poika jotain outoa horisontissa. Kaikki saaren asukkaat hylkäsivät välittömästi kiireensä ja jäivät hiljaisina katsomaan tuota näkyä. Valtava määrä lokkeja oli kiskonut Levämiehen juurineen ilmaan ja lennätti tätä auringonlaskuun kohti uusia pesimisalueita.
Pulpiton asukkaat unohtivat pian ajan mittaamisen, mutta Levämies eli pitkään saaren tarinoissa ja hänen uskottiin vielä palaavan ja tuovan mukanaan kauniit valkoiset linnut.