IRC-Galleria

Herään aikaisin ja keitän aamukahvit. Istun keittiön pöydän ääreen ja katselen ikkunasta näkyvää maisemaa: Lintu lentää poikki pilvisen taivaan. Sade putoilee hiljaa alas. Punaisia pippeleitä kurkkii parkkipaikan takana. Pimpit karttavat tätä paikkaa. Karvainen kives ajaa maastopyörällä keulien ohi. Jakomielitautinen persreikä jahtaa itseään kadulla pöräytellen hävyttömyyksiä mennessään. Tissit kikattelevat keskenään käristellessään "narukarkkeja" puistossa.
Otan reppuni ja lähden bussipysäkille. Kerään matkalla bonuksia 350b.

tänään istuin joen varressa.... no hyi eipä heti ajatella sillai! istuin ihan siis vaan siinä ja katselin sen kaiken vesimäärän ohi menemistä ja mietiskelin että mistähän sekin vesi oli tullut. tai siis sehän kiertää kyllä se sama vesi tavallaan kokoajan. no siinä kuitenkin huomasin sorsaperheen uiskentelavan ympäriinsä.( olen kännissä enkä jaksa enää korjata noita kirjoitusvirheitä että sori) . No siinä kattelin varmaan 15,7 minuuttia ku ne pikkusorsat iha sika taitavasti meni pitkin jokea vastavirtaan. on se niin hienoa. tuo luonto. ei vaan ihmisten maailmassa niin helppoa oo tuo vastavirtaan kulkeminen. paitsi jos menee sinne tampereen vastavirtaan. tarvii vaan ajaa 200km.huomasin juuri unohtaneeni isot alkukirjaimet. mutta eihän se ole vakavaa, eihän? eihän koolla ole väliävaan sillä miten sitä käyttäää. siis isoa alkukirjainta. eikös se ole paljon vaikuttavampi jos sitä käytttää harvemmin? niinku 5. rivin alussa? in the heat of the night - ToDieFor. Kesän tuoksut tuo m9ielen täyteen muistoja. lähinnä lapsuudesta (k0oska sillon vielä haisto jotaki ku ei polttanu vielä). Miksi ihmisillä pitää olla muistoja? olis paljo helpompaa elää ilman niitä. Mieti ,jokainen aamu olis oikiasti uudenpäivän alku. nyt tämä hetki on eletyhn elämän summa. kaikki muistot elää kokoajan. tosta Riocola jäätelöstä tulee mieleen ne yhet suvarit ja tosta apulannan piisitä ne vittumaiset ajat yläasteelta. tommonen parkkitalo mullaki oli pienenä. Pelle Miljoonan Vapaus on suuri vankila tulee mieleen ku istu murron montun rannalla keskellä yötä ja mietti vapaudenkaipuulle jotain selitystä. ei löytyny. jaa.. seuraaavaa viinilasia tyhjentämään. terse

Isäni sanoi kerran: "kuule poika. Perunat kasvaa pellossa, mutta omenat puussa." Siitä otin opiksi. Nyt tiedän sen. olen yrittänyt pitää tämän elämänohjeen mielessäni.

Kerran näin sen juoksevan kuusentaakse piiloon. Se oli tuolla Joen rannalla. No siinä Joen kanssa sitten saunoimma ja otimma muutamat saunasienet lämpimiksemme. Sitten näin sen taas. Se oli sellainen punavihertävä about Väyrysen pään kokoinen ja sen ääntely muistutti hieman Suzuki PV:n viritetyn koneen ( tehoputki ja 60 läppäpytty) ja vihaisen oravan säkätyksen sekoitukselta maustettuna Ranskan aksentilla. Siinä se leijui laiturinpäällä parin sentin korkeudella. Sitten menin limusiiniin ja lensin Jennifer Lopezin asunnolle mutta hän ei ollut naapurissa vaan kotona joten keitimmä kahvit jonkajälkeen joimme kahvit maidon ja sokerin kera. Tämän jälkeen parvekkeen ovi piti korjata. Siinä oli saranat ruostuneet mutta ne toimi moitteettomasti kun olin niihin hieman hammastahnaa hieronu. Se oli semmosta Nalle Puh- tahnaa. Se kuvattiin Sonyn uusimmalla HDV kameralla. Kierona ihmisenä mahduin helposti sen alta luikertelemaan ja pissaamaan.

Kerran näin kuinka varis kiusasi oravaa metsässä. Se jahtasi sitä puun ympäsi mutta ei saanut kiinni. Sitten Madonna soitti minulle ja kertoi nähneensä sinisen Volvo amazonin. Muitta mutkitta ylitin joen ja vastarannalla otin vettä täynnä olevat saappaani jalasta ja ripustin ne nuotion yläpuolelle. Siinä pikkuhiljaa vesi saappaissa alkoi kiehua ja 13 minuutin kiehumisen jälkeen herkullinen saapasmehukeitto oli valmis. Kätevää ja hyvin ravitsevaa. Saapasmehukeitot juotuani/syötyäni ajattelin keittää kahvit mutta en keittänyt. Ajattelun tasolla asiat ovat niin helpompia kuin käytännössä. Kahvin keittämiseen olisin tarvinnut kahvinpuruja sekä pannun.(saappaat eivät käy kahvinkeittoon) Ja ne olisi pitänyt hakea lähimmästä kaupasta, tai siis ei olis pakko just siitä lähimmästä mutta kun se on lähimpänä (yllätys!) niin se olisi helpompaa. Ja sinne lähimpään kauppaan menenminen olisi vienyt arviolta noin 34min 12 sec niin päätin jättää kahvin nautiskelun ajatuksen tasolle. Pajukossa suhisi joku vinosilmä etsimässä lasejaan. Ajatella että neki joutuu roikkumaan pää alaspäin kokoajan. Ei oo ihme että vähä silmät on vinossa. Mutta miksi ne ei oo muita pidempiä? Kuvittelis että venysivät ku roikkuvat jaloistaan maan pinnalla... Ihmeellistä. Täytyykin käyttää seuraavat kaksi sekuntia tämän pohtimiseen. Sillä sen arvoinen se on.

Tänään olen koulussa. Maa ei ole pyöreä. Se on litteä kuin pannukakku. MINÄ tiedän. Olen viisas ihminen. Muut ovat apinoita. Punainen ei ole oikeasti punainen. Sinä vain luulet niin koska sinulle on kerrottu aina niin. Muut kuulevat kaikki ajatuksesi. Katso jotain henkiloä kadulla ja ajatuksissasi huuda hänelle jotain, ja hän kääntyy katsomaan sinua. Sinua seurataan. Missään et ole niin yksin kuin luulet. Älä katso taaksesi. He kerkeävät aina piiloon. Näet ehkä pienen vilauksen. Kerro siitä jollekin niin sinulle nauretaan. Kuvittelet vain. Elämäsi ei ole minkään arvoinen. Tiedät että sinussa on jotain erikoista, jotain mitä muissa ei ole. Niin sinussa onkin. Kaikki tietävät sen. He eivät vain kerro sitä....

Mauri Muurahainen oli taas tehnyt pitkän 8 tunnin työpäivän keräten korsia kekoon. Tai itseasiassa hän oli tehnyt 10 tuntisen päivän, mutta hän tiesi että ylityökorvausta oli turha herra Ylimurkulta vaatia. Väsyneenä hän raahautui kotiin ja ensitöikseen otti jääkaapista Battery energiajuoman ja joi sen yhdellä kulauksella. Tämän jälkeen hän heitti vielä pari kofeiini pileriä naamaan ja tunsi kuinka olo taas piristyi. Juotuaan vielä pannun kahvia hän päätti lähteä lempipaikkaansa eli sienimäelle viettämään aikaa muiden keon nuorten murkkujen kanssa. Sinne päästyään hän tapasi hyvän ystävänsä Keijo Muurahaisen, joka oli jo hyvässä vauhdissa maistelemassa sieniä. Mauri päätti näin perjantai illan kunniaksi liittyä Keijon seuraan ja nappasi lähimmästä sienestä ison palan ja pisteli sen poskeensa. Hetken siinä hengailtuaan he päättivät yksissä tuumin lähteä grillaamaan oravanvarpaita, mikä oli heidän lempiherkkuaan. Aurinko lämmitti kivasti Maurin kasvoja hänen maatessaan grillin vieressä. Hän haistoi nenässään herkullisten oravanvarpaitten tuoksun ja hän lipoi huuliaan kuvitellen mielessään kuinka oravanvarpaat muuttuivat hänen suussaan epämääräiseksi mössöksi kynnenpalasten rutistessa hampaissa. Yhtäkkiä Mauri säpsähti kovaan kolahdukseen ja avatessaan silmänsä hän huomasi että Sauli Sikaniska, metsän pelätyin murkku oli saapunut lentävällä hernekeittopurkillaan ja laskeutumisen ilmeisesti hieman epäonnistuttuaan törmännyt suoraan Maurin grillin kylkeen. Grilli oli kaatunut maahan ja kaikki herkulliset oravanvarpaat oli lentäny viereiseen ojaan. Mauri harmistui suuresti tästä ja vilkaisi ympärilleen Keijoa etsien. Hänen mielessään pyöri ajatus Sauli Sikaniskan mukiloimisesta mutta hän tiesi että yksin se ei onnistuisi. Keijo oli kohtalaisen iso murkuksi ja hän oli käynyt Heikki Hämähäkin itsepuolustuskurssilla jo noin 4 kertaa, joista tosin kahdella kerralla hän oli nukahtanut kesken kaiken ja kahdella muulla hän oli keskittynyt vieressä treenanneen Mimmi Mehiläisen takamuksen katselemiseeen. Mutta Mauri uskoi että he kahdestaan pystyisivät Saulin nujertamaan. Mutta Keijoa ei näkynyt missään. Tällävälin Sauli oli kömpinyt kaatuneesta hernekeittopurkistaan ulos ja oli, tottakai, raivoissaan siitä että Mauri oli grillin laittanut suoraan Saulin kiitoradan keskelle. Huutaen muurahaisten kielisiä kirosanoja Sauli syöksyi kohti maassa istuvaa Mauria. Mauri tästä hätääntyi ja keskittyi täysillä kahteen aivosoluunsa saadakseen niistä kaiken hyödyn irti. Ja siinä hän onnistui! Maurin aivosolut, kaikki kaksi, liikkuivat niin vinhaa vauhtia että aika hidastui Maurin ympärillä melkein pysähdyksiin. Tämän huomatessaan Mauri aktivoi ajan hidastamaan vain Saulin henkilökohtaista aikaa jolloin muualla aika meni nirmaalisti mutta Sauli oli jähmettynyt puoleenväliin kierrekolmoispuolivolttipotkulukko- liikettään millä hän Maurin kimppuun oli tulossa. Hän liikkui vain jotain senttejä tunnissa. Maurio huokaisi helpotuksessa kun samalla Keijo saapui paikalle ihmetellen ilmassa leijuvaa Saulia. Mauri selitti tälle tilanteen ja kysyi samalla että missä Keijo oli luurannu. Keijo kertoi käyneensä pissalla. Siinä hetken mietittyään he päättivät yhdessätuumin käydä ostamassa lisää oravanvarpaita, jotka oli ikäväkyllä loppuneet joten he joutuivat tyytymään käärmeen kaulanpalasiin. Niitä he grillailivat loppuillan katsellen Sasulin hidasta lentoa kohti paikkaa jossa Mauri oli ollut. Mauri tiesi että aamuun mennessä Saulin aika palautuisi normaaliksi ja Sauli ei muistaisi mitään illan tapahtumista. Käärmeenkaulapaloja syötyään he joivat vielä kolme ja puoli pannua kahvia ja päättivät palata sienimäelle muiden murkkujen seuraan syömään lisää sieniä. Loppu.

Rakkaat ihmiset..... Pienimmästä toiseksi suurimpaan. Olipa kerran mauri muurahainen. Hän asui suuresssa metsässä erään kuusen juureen rakennetussa keossa. Hänen päivänsä kuluivat ahkerassa työssä, kuten meillä kaikilla kantaessamme kortemme kekoon. Eräänä puolipilvisenä päivänä ( näkyvyyttä oli 13metriä sekunnissa) hän oli palaamassa keolle jälleen pitkältä, 8 tunnin korrenkeruu retkeltä kun hänen eteensä ilmestyi paha naapurikeon bodarimuurahainen, joka oli kasvattanut itsensä jättimäiseksi hormooninappien voimalla. Tämä bodarimurkku seisoi polulla uhkaavan näköisenä peittäen Mauri muurahaisen kulkureitin. Mauri jäykistyi kauhusta, sillä hän tiesi että muutenkin häijy bodarimurkku oli hormoonien vaikutuksesta muuttunut entistä väkivaltaisemmaksi, eikä se sietänyt yhtään Maurin kekolaisia. Mauri seisoi paikollaan ja Bodarimurkku lähestyi sitä puhisten raivoissaan. Mauri hätääntyi eikä tiennyt mitä tehdä, kun hän sattui vilkaisemaan vasemmassa etujalassa olevaan kulta-rolexiin ja huomasi että kello oli niin paljon, että kohta televisiosta tulisi Idols-laulukilpailun karsinnan tulokset. Hän päätti että oli päästävä oman 32tuumaisen laajakuvatelevision ääreen hinnalla millä hyvänsä. Hän joutuisi vielä virittämään videot koska hänen televisiossaan ei jostainsyystä toiminut kolmonen muuten kuin videoitten kautta. Tästä hän sai sellaisen energiaryöpyn että hänen 2 harmaata aivosolua muuttui punaiseksi ja hänen mielikuvituksensa sai sellaiset voimat, että hän kuvitteli itselleen siivet sekä viritetyn pv-suzukin koneen(80läppäpytty 18kaasari ja tehoputki, välit vaihettu). Niiden voimilla hän lentää lehahti keolleen ennätysajassa (josta seurasi 500euron bonus) ja kerkesi juuri katsomaan omasta 32tuumaisesta laajakuvatelevisiosta (videoitten kautta) Idolseja. Loppu hyvin ja kaikki hyvin. ps. bodarimurkku harmistui niin Maurin paosta että hänen päästään napsahti verisuoni ja se kuoli pois.
Hyvää yötä.