IRC-Galleria

Voih, kyllä se vaan on niin että tänä samana yönä sitä miettii joka vuosi aina vain uudestaan ja uudestaan.. miltei kyyneleet valuen.. mitä tapahtui 14.-15.7.2003.

Iso oli maha, ja minä vaan silitin vauvan vaatteita, ja puhuin lapsuuden kaverin kanssa keskellä yötä puhelimessa..
Aamulla se lähtö sitten tuli, ja 1 tunti ja 36 minuuttia, niin meille oli syntynyt maailman ihanin ja suloisin oma lapsi..
Ne kivut, kuinka koen ne mielessäni aina uudestaan, kun ajattelenkin itse tapahtumaa.
Kuinka ihmettelin poika mahan päällä, kuinka kaunis voi poika olla, ja niin musta tukka.. :)

Kaikista naurettavin tapahtuma oli, kun pääsin suihkuun synnytyksen jälkeen ja se kätilö repäs sen suihkuhuoneen oven auki, ja huusi että onko mulla kaikki hyvin, pyörryttääkö!?
Mielessäni ajattelin, että monikohan senkin kätilön potilas on pyörtynyt pelkästä säikähdyksestä kun tolleen tulee ja säntää suihkuhuoneeseen.. :D

Ja voi juma, mies päätti sitten lähtee ostamaan ruokaa, kun eihän meillä täällä Suomessa ruokaa sairaalassa saakaan.. ihana ele, mutta kun sitä ruokaa tuli ovista ja ikkunoista..

Tai sitten se kun joku kätilöopiskelija tuli osastolle tarkistamaan mun paikkoja.. se vaan totes että vedä kuule verhot kiinni, nosta jalat tähän sairaalasängyn päädyn päälle ja ikkuna auki.. ilmakylvyt nääs tekee hyvää..
Mähän siihen sanavalmiina tokasin, että meinaaks ihan tosissaan että mä täällä tuulettelen vakovekotintani sellasessa asennossa, ja kuuntelen kun Rollarit rämpyttää kitaraa tossa vähän matkan päässä.. että jos sattuu vieraita tulemaan vauvaa katsomaan, niin näkeepähän ensin sitten ihan sen mistä se tuli, ja sen jälkeen vasta että millanen sieltä tuli..

Että tällaista tämä typykkä miettii..

Nyt lähden rakkaan, vielä 4-vuotiaan pojan viereen köllöttelemään ja miettimään viiden vuoden takaisia juttuja.. <3

Hyvät yöt!