IRC-Galleria

Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin kun väkkärä usein miten, niin vastaus
tulee tässä:
Vähän aikaa sitten minulla havaittiin ITTVH -
Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden
Vajaus - Häiriö
Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen
pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa.
Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit.
Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on
pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa
kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin.
Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja
roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa
kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.
Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi
postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten
lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan koskistölkin, jota olin
ollut juomassa.
Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman
syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen
jääkaappiin. Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista
kastelua. Lasken kokikseni ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen
etsinyt koko aamun.
Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen
kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään
kastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen
keittiön pöydälle.
Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta
todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen
oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat.
Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten, laitan
kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan
läikyttämäni veden.
Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.
Päivän lopuksi:
autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty,
lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä
on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani,
enkä muista minne olen laittanut autonavaimet. Miettiessäni, miksi mitään
hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut
kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.
Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin
tarkastan sähköpostini.....
Tee minulle palvelus, jookos? Lähetä tämä viesti eteenpäin kaikille
tutuillesi, sillä minä en muista keille tämä on lähetetty.
ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma,
että sekin päivä tulee....ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA, AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA, ITSELLEEN
NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!
Hauskaa päivänjatkoa ja yrittäkää muistaa mitä olitte tekemässä ennen tätä