IRC-Galleria

Pe 5.5.2006 Kuuma moottoritie ja varoituksensana.

Pitkänmatkalaisten Air Finlandin lento lähtee Turkkiin lauantaina 6.5.2006 klo 3.30. Aikaista ajankohtaa selittää matkan suht’ edullinen hinta. Turvatarkastuksiin on käsketty varata puolitoista tuntia, joten kentällä tulisi olla kahden maissa. Pitkänmatkalaiset laskeskelevat, että Joensuusta Helsinkiin ajaa viidessä tunnissa, mikä tarkoittaisi, että matkaan on lähdettävä viimeistään yhdeksältä. Kova on kuume reissuun, joten matkaan lähdetään jo puoli kahdeksalta.

Ensimmäisellä pysähdyksellä toinen Pitkänmatkalaisista kohtaa vanhan tuttunsa Kriminaali-Antin, joka ensi töikseen kettuilee Turkin matkan todellisista tarkoitusperistä. Tämän pakollisen vaiheen jälkeen Antti vakavoituu ja antaa Pitkänmatkalaisille neuvon, jota he lupaavat vaalia koko matkan ajan. Kriminaali-Antti kertoo Turkkiin matkanneistaan ystävistään, jotka olivat joutuneet poliisin mielivallan uhreiksi. Poliisit olivat heittäneet viattomien turistien kännykät pois ja vieneet poloiset matkailijat alasti vuorille! Pitkänmatkalaiset ilahtuvat edessä odottavista haasteista. Matkan jatkuessa Pitkänmatkalaiset miettivät, että iva muuttuu ihmettelyksi, kun heräämme alasti vuorilta apinoiden etsiessä kirppuja päistämme. Ja millä silloin apua soitat, kun poliisi on heittänyt kännykät pois?

La 6.5.2006 Mielenterveys järkkyy.

Jossain vaiheessa matkaa päivä vaihtuu seuraavaksi, Pitkänmatkalaiset alkava olla perillä ja kello on vasta yksi. Olemme ihan liian aikaisessa perillä lentokentällä. Vaihtoehdoksi jää yrittää nukkua penkeillä, mutta siitä mitään tule. Vihdoin lipuntarkastus alkaa, Suomituristeista yksi on jo päättänyt ottaa napakat tumut ennen koneeseen astumista. Hän ihmettelee suureen ääneen kuka on kehdannut asetella hänen tielleen jonotusliinoja, jotka ohjaavat jonon suuntaa. Pitkänmatkalaiset epäilevät herran jaksamista perille asti, puhaltelu on jo niin rankkaa ja punoitus valaisee lentoasemaa.

Lennon aika Pitkänmatkalaiset eivät saa tietenkään nukuttua, pitää syödä ja katsoa elokuvaa. Univelka alkaa tehdä tehtäväänsä. Tom Hanksin tähdittämän elokuvan surulliset kohtaukset saavat liikutuksen kyyneleet valumaan. Normaalioloissa karut miehet eivät näin vetistelisi, nyt kliseinen naisen ja miehen kohtaaminen purskauttaa suolavesivanat poskille. Perille saavuttaessa Turkissa sataa vettä! Oppaalla on huumorintaju tallella hänen toivottaessaan Pitkänmatkalaiset tervetulleiksi aurinkoiseen Turkkiin. Antalyan lentokentältä on vielä edessä kahden tunnin bussimatka Alanyaan. Univelka kasvaa jo korkoa, ensimmäiset epäilyt oman mielenterveyden järkkymisestä tulevat, kun opas kertoo matkanvarrella olleista kameleista ja Pitkänmatkalaiset eivät ole nähneet yhtään eläintä. Hotellille päästyä silmänluomien sisäpintaa ei ole tarkasteltu 27 tuntiin, nyt on jo pakko nollata kellon ollessa noin puolenpäivän kieppeillä. Onneksi sataa, joten nukkumisen takia emme oikeastaan menetä mitään.


Su 7.5.2006 Ensikohtaaminen

Aamiaisen jälkeen suuntaamme rannalle. Matka on lyhyt, mutta sen tekeminen kestää, koska kauppiaat pyrkivät juttusille ”Terve kaveri!”-huudoilla. Pitkänmatkalaisista Juha kokee pakottavaa tarvetta vastata kaikille kysyjille. Itse olen kyynisempi ja oletan huutelen tapahtuvan rahastustarkoituksessa. Rusketusta on tarkoitus hankkia ilman perinteistä suomituristi mentaliteettia, jossa itsensä poltetaan punaiseksi jo ensipäivänä. Aurinkovoide on siis kertoimeltaan 26. Kolmen tunnin kärtsäämisen alkaa riittää, Juha on jossain välissä pelannut beach volleyta, voittanut kolaa, mutta maksu jäi saamatta.

Päivä on vasta kesken, joten päätämme shoppailla. Kaikki mahdolliset virheet tehdään, mennään ensimmäiseen paikkaan ilman hintavertailua. Piraattipaitoja ja -housuja tarttuu mukaan. Hintaa Pitkänmatkalaiset maksoivat ihan liikaa, kun luulivat mortit osaavansa tinkiä.

Illalla pitää etsiä paikka, jossa katsoa Suomen jääkiekko peliä. Eräs paikka lupaa täyttää tämän vaateen, siis sinne. Tarjoilija kertoo viereisen pöydän tyttöjen olevan myös Suomesta. Matsin alku lähestyy, eikä sitä saada näkymään. Tässä vaiheessa opimme Turkkilaisen lupauksen merkityksen, sitä ei ole. Henkilökunta vetoaa aikaeroon, eikä suostu uskomaan, ettei sitä Suomen ja Turkin välillä ole. Kun vaadimme matsia näkymään, loppuu samalla muuten niin ystävällinen palvelu. Tarjoilijat pakenevat kiusallista tilannetta. Päätämme siirtyä toiseen baariin, jossa tiedämme matsin näkyvän. Jostain syystä, joka ei ole valjennut täysin vieläkään, tytöt liittyvät Pitkänmatkalaisten seuraan. Ruotsiksi selostettu matsi seurataan toisella silmällä, kun jutusteltavaa riittää. Tytöt, tässä vaiheessa nimiksi ovat selvinneet Ruut ja Sanna, kertovat loistavista suunnistustaidoistaan, joiden ansiosta he kykenevät löytämään hotellinsa aina eri paikasta. Pitkänmatkalaiset tarjoavat saattopalveluaan, ja hotelli löydetään pienen harhailun jälkeen. Tässä vaiheessa sovitaan rantatreffit huomiseksi päiväksi ja heitetään hyvästit. Juha on arvioinut Turkkilaisen oluen vahvuuden väärin, huomaan lauseiden muodostamisen olevan vaikeaa ja toinen vielä ”selvempi” merkki on puhuminen silmät kiinni.


Ma 8.5.2006 Jännitystä ja luola.

Rannalle päästyä Pitkänmatkalaiset asettuvat makaamaan ja jäävät odottamaan tulevatko tytöt todella. Arvioimme eilisen esityksen olleen meille sen verran ominainen ja epäedullinen, että tytöt eivät tule, niinhän se on mennyt aina ennenkin. Hämmästys on suuri, kun tutut hahmot vaeltavat esiin horisontista. Jo ennakkovalmistelussa Pitkänmatkalaiset ovat varmistaneet, että heidän käyttämänsä tuoliryhmittymän ympärillä on molemmilla puolilla kaksi tuoliryhmittymää vapaana. Kisa käydään lähinnä siitä kumman Pitkänmatkalaisen viereen tytöt asettuvat. Minä voitin-tottakai! :P Riski on lähinnä, että jos vietän kolme tuntia tytöille puhuen, on heidän menettäminen enemmän kuin todennäköistä.

Neljä tuntia jaksaa aurinko tänään. Sitten tulee puhetta käydä paikallisessa tippukiviluolassa (ks. kuvat). Pitkänmatkalaiset pitävät ehdotusta korkeakulttuurina, mutta siihen suostutaan, koska muuten lomasta tulisi vain rannan ja hotellin välinen seikkailu. Eipä kovin ole häävi Turkin pojan luola. Ilma, jota en kehuttu astmaatikoille sopivaksi, muistuttaa kasvihuoneen kosteaa atmosfääriä.

Luola spektaakkelin jälkeen ihmetystä herättää, että tytöt suostuvat vielä huomiseenkin tapaamiseen, siitäkin huolimatta, että heille puhumani menivät huonoiksi jo varsin varhain.

Ti 9.5.2006 Golf-turnaus ja lätkää

Rannalla makailua jaksaa tänään taas noin neljä tuntia. Tämän jälkeen mennään pelaamaan minigolffia (ks.kuvat). Voiton vie hieman yllättäen Ruut. Tämän jälkeen kävelemme kaupungilla, Juhakin seuraa kiltisti mukana, hää kun ei ole noita kävelyihmsiä. Basaarialueella tytöt moittivat tässä basaarissa olevan huonompi valikoima, kuin siinä mikä on heidän hotellinsa lähellä. Paljastuu kuitenkin, että tämä on juuri se basaari heidän hotellinsa lähellä ja kaupungissa on vain yksi basaarialue. Miksei kukaan ole löytänyt näitä kykyjä juoksemaan Jukolassa? Illalla on Suomen peli, joten sovimme lounastreffit Skandinavian Star-baariin, jossa on ruokailun jälkeen katsoa peli.

Tapaaminen on seitsemältä, tytöt ovat hieman ennen Pitkämatkalaisia perillä. Suomi voittaa, talo tarjoaa maljat. Kuningasidea, vuokrata auto ja lähteä ajelemaan, jätetään muhimaan huomiseksi. Tapaaminen sovitaan tyttöjen hotellin eteen huomiseksi ja sitten katsellaan mitä tehdään. Pitkänmatkalaiset ovat onnistuneet välttelemään Kriminaali-Antin kertomaa poliisia ja vuorille kyyditystä tähän asti, mutta koska kohtaloaan on turha kieltää, on ajatuksena lähteä vuorille omatoimisesti. Sinne kun sitä päätyy kuitenkin, niin autolla pääsisi sieltä poiskin.

Ke 10.5.2006 Varrella virran.

Ei vuokrata autoa, mennään bussilla piknik-alueelle virran varrelle. Perille päästyä on tarkoitus kiivetä vuorille, mutta päädymme pienen mökin pihaan. Seikkailu jatkuu ja vastaan tulee vuohia ja mulleja paimentava mummo, mökki ilmeisesti on ollut hänen. Mummosta napataan kuva, hassua on, että hänellä on punaista hiuksissaan. Virta on matala ja kylmä, joten uimaan ei pysty.

Takaisin kaupunkiin päästyä on pakko käydä nukkumassa päikkärit. Pitkänmatkalaiset sopivat kuitenkin tapaamisen illaksi. Tänään nimittäin mennemme baariin, eli tarkoitus on ottaa hirveät naamarit! Tähän mennessä Pitkänmatkalaiset ovat nimittäin ottaneet todella iisisti alkuasetelmiin nähden.

Käymme syömässä Sannan ja Ruutin kanssa. Tarjoilijalla on tylsää ja hän päättää uskoutua pöytäseurueellemme. Tämä vahvistaa päätöstä jättää ravintola hätäisesti. Suuntaamme rantaan baarialueelle. Me käymme Juhan kanssa hyppimässä rampoliini-hökötyksessä, kun saamme tingittyyn hintaan.

Baareissa ei ole sisäänpääsymaksua ja sisäänheittäjät mainostavat kovasti. Joissakin baareissa saa pelkästä paikan päälle menosta kaksi todella pientä drinkkiä ilmaiseksi, joissa ei ainakaan Sannan mukaan ole viinaa seassa. Ja miksemme Sannaan luottaisi. Alkoholi on todella kallista, paukku maksaa jopa 12€. Onneksi täällä on alkuillasta happy hour, jossa 1 ostamalla saa toisen kaupanpäälle. Valintamme on James Dean-baari, jossa musa on aivan järkyttävän kovalla. Onneksi olen itse käynyt korvatulpat. Paikalla ei pysty puhumaan melun takia ja tanssilattia on täynnä turkkilaisia miehiä, joten päätämme illan aikaisin.

To 11.5.2006 Synttärijuhlaa ja lapsi.

Tänään on Juhan synttärit. Tytöt ovat luvanneet kakun, joten he eivät ole seurassamme päivällä rannalla. Aika matelee, kirjoitan kortit täällä ja kiikutan postiin. Juhan kanssa pohdimme matkalla havaitsemaamme ilmiötä, jossa mies ja nuorempi nainen ovat matkalla yhdessä. Ikäero on ollut sitä luokkaa, että vaihtoehtoja on kaksi. Joko nainen ja mies ovat tytär-isä suhteessa, tai mies on ottanut itselleen nuoren rakastajattaren. Päädymme jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska se on ilmeisempi ja mielenkiintoisempi. Näitä pareja näkyy rannalla tänäkin päivänä, joten aika kuluu edes jotenkin miettiessä noiden ihmissielujen yhteisiä mielenkiinnonaiheita.

Illalla käymme hakemassa tytöt, hotellille ei saa viedä vieraita huoneisiin, joten etsimme puiston piknikkiä varten. Sellainen löytyy merenrannalta. Loppuillasta pari humalaista turkkilaista eksyy juttusille (ks. kuva). Esitämme heille pariskuntia, kun toinen turkkilaisista tarjoaa juomaan Sannalle, sanon hänen olevan ensimmäisellä kuulla raskaalla. Tämän jälkeen sataa onnitteluja ja kehotuksia mennä naimisiin pikimmiten. Turkkilaiset tarjoavat kaljat, joita aluksi luulemme ilmaisiksi, mutta he muistavat toki vaatia rahan niistä myöhemmin.

Ilta on vielä nuori, joten Pitkänmatkalaiset vievät tytöt kuulemaan elävää musiikkia. Rahamiehiä kun ollaan, niin paikka on erään hotellin takapiha, jossa paikallinen bändi soittaa ikivihreitä -ilmaiseksi.


Pe 12.5.2006 Kihlaostoksilla

Viikko takana, viimeinen päivä on auringonottoa ja tuliaisten ostamista. Rannalla olemme viimeistä kertaa, on aika hyvästellä mm. Jusuf-tarjoilija, joka aikoo muuttaa kaupunkiin, jossa ei asu ketään.

Illalla kokoonnumme Sannan ja Ruutin kanssa katsomaan Suomen lätkäpeliä. Ensin on käyty syömässä yhdessä. Skandinavian Star-baarissa hyvästelemme Tarjoilija-Oskarin (Öskyr). Ihmiset täällä ovat olleet todella mukavia, toki tarkoituksena on ainakin osaksi saada tavaraa kaupaksi, mutta jo pienet lapsetkin kyselevät ”how are you” eivätkä todellakaan tarkoita sitä mitenkään pahalla.

Matsin päätyttyä tytöt vievät meidät sormusostoksille. Ilmeisesti he ovat jo päivällä käyneet valitsemassa sopivat korut ja meidät otetaan nyt mukaan maksumiehiksi. Valitettavasti kaupat kaatuvat siihen, että liikkeenomistaja kertoo kaiken olevan halpaa. Ja mehän olemme ostamassa vain kalleinta. Koston suloinen mesi kostuttaa myös meidän huuliamme, kun koetamme saada tyttöjä myytyä paitakauppiaalle. Sannasta olisi saanut 80 kamelia, mutta kaveri ei kyennyt toimittamaan niitä heti. Kaatui tämäkin bisness.

Viimeinen ilta saattaa tytöt ja jättää Turkki. Olo on hieman haikea. Otamme kuvan Smurffi-talon edessä, joka on toiminut maamerkkinä tyttöjen hotellille mentäessä. On hyvästijätön aika. Pidämme kynttiläkierroksen, jonka aikana jokainen kertoo sytkärin liekille (kynttilää ei ollut) miten viikko on mennyt. Halaukset vaihdetaan ja lähdetään.