IRC-Galleria

Kyllä. Vihdoin sain toteutettua kotikutoisen folkpromon/demon. Siihen meni tovi että uskalsi olla alaston ja miettimättä liikaa asioita. Kolme itselleni tärkeää laulua ja joissa on pääpainona itse biisi. Pientä, rauhallista ja rauhoittavaa. Tuotanto onkin tällä kertaa juuri sitä, että jätetään kuulumaan niitä inhimillisiä asiota, joita ei ole ennen jätetty. Sitä kutsutaan myös tunteeksi. Monenlaista on mukavaa tehdä, tällaista en ole aikasemmin itselleni tehnyt. Näiden muutaman laulun teko on varmasti itselleni huomattavasti tärkeämpi asia, kuin monelle jotka ne kuulee. Jatkossa varmasti jotain muuta, mutta tällainen kiva pieni joululahja ihmisille. Ne joille en muista tätä antaa joululahjaksi, tulkaa kinuamaan.

eli kolme laulua

1. Autiomaa-ajat
2. Irlanti
3. Papin tytär.

Joskus kelailen sitä, että mitä se onni oikeestaan on. Joskus tuli tehtyä asiasta liiankin suuria määritelmiä ja vaatimuksia. Piti saada huomiota, onnistumisia ja olla pramea. Kuulostaa kivitalolta tai supermarketilta. Lähinnä siksi yleinen määrittely on äärimmäisen typerää, koska asiana onni on hyvin yksilöllinen. Lehdissäkin näkee joskus otsikkoja "Näin tulet onnelliseksi". Miten helevetissä ne tietää mun onnesta? Onko meillä käynyt vakooja? Joskus tästä sanasta puhutaan yleellisellä tasolla, mutta itse olen huomannut, että onni on itselleni sitä, että on sinut kaikkien asioiden kanssa. Jos tulee onnea tai surua, silloin iloitaan tai surraan, mutta niin, että ukko ei väsy ja pää pysyy mukana. Asiat pitää käsitellä ja sen jälkeen jatkaa taas. Liiallinen vatvominen teki itsestäni joskus hyvin väsyneen miehen. Tasapaino ja arki on onnea. Loppujen lopuksi en tarvitse kauheasti juttuja. Tyytyväisyys sillä tasolla, että on aamulla helppo nousta ja illalla helppo käydä nukkumaan, on mulle tärkeää. Kysehän ei ole siitä, etteikö tunteita pitäisi näyttää ja etteikö myös pahoja päiviä olisi, niitähän pitää olla, koska ne kuuluvat elämään. Tämä olisi helppo kääntää niinkin.

Onni on loppujen lopuksi helppo asia. Onnea ei tarvitse määritellä, riittää että kroppa hengittää.

Jos onnea liikaa miettii, alkaa ahdistamaan niin, että sitä ei kohta ole. Onni on monia palasia, joita vuosien mittaan nivoutuu oman elämän kokonaisuuteen.
Sitä kautta syntyy mielenrauha ja jatkuva levollisuus.

Hypetystäkö?

Kyllä, myönnetään, uusi Batman leffa on toki hyvä ja Ledger vetää hienon roolin Jokerina, mutta silti ensimmäisenä tulee mieleen lause "kuolema tekee taiteilijan". Olisiko ilman tuota ikävää tapahtumaa suoritusta nostettu elämää suuremmaksi? En tiedä. Jotkut jopa verranneet ilmiömäiseen Anthony Hopkinsin Hannibal suoritukseen, mutta siinä mennään minun mielestä yli. Kaikki kunnia toki Ledgerille ja levätköön rauhassa.

Ja mitä elokuvaan tulee, kyllä, hyvä se on, mutta liian pitkä ja roolihahmoja on liian paljon ja juonikin rönsyilee suuntaan ja toiseen jatkuvasti, kuin todistellen sen erinomaisuuttaan. Kaiken tämän jälkeen totean, että elokuvan ärsyttävästä hypetysestä huolimatta antaisin 8 puol pistettä, mutta en herran jumala sentään kymppiä.

Mutta jokaisella on oikeus mielipiteeseen.

- Hectico-