IRC-Galleria

Mikko Kaunisto
Konserttikäynti


Pe 8.5. Atso Almila, Timo-Veikko Valve – Klo 19 Tampere-talo
Tsaikovski: sinfonia nro 6 ”pateettinen”
Almila: sinfonia nro 3
Saint- Saens: Sellokonsertto nro 1 a-molli


Ennakko-odotukseni konsertille oli aivan uskomattomat ja kaunis kevätsää palkitsi illan odotukseni. Klassinen musiikki ei lähiaikoina ole ollut kovasti mieleeni, mutta kyllä konsertti yllättävän hyvä siihen nähden oli. Konsertilta toisaalta odotin vähän jotain villimpääkin menoa, mutta rauhallinen tunnelma, jossa välillä oli kovempiakin kohtia kuulosti mainiolta. Tampere-talon tunnelma kyseisenä perjantai-iltana oli rauhallinen ja ihmiset vaikuttivat iloisilta ja odottivat konserttia innolla (poikkeuksena muutamat kaverini). Ennen konserttia näimme myös useita koulumme opettajia, jotka olivat myös tulleet seuraamaan porukalla tätä konserttia. Useimmat ihmiset olivat pukeutuneet todella hienosti pukuihin ja leninkeihin, joten me erotuimme aika selvästi joukosta. Ihmiset käyttäytyivät todella hienostuneesti ja nauttivat hienoja viinejä ja muita herkkuja ennen konserttia ja välitauolla. Yleisesti ihmiset olivat vähän vanhempia kuin me ja muut koululaisryhmät, eikä kavereitani yleensä konsertissa näykään perjantai-iltaisin. Kapellimestarin liikkeet ja muu toiminta oli aikalailla erikoista, emmekä siitä oikein mitään ymmärtäneetkään.
Soittajat olivat hyviä ja selvästi huolella valittuja, joka näkyi musiikin laadussa asti.
Tykkäsimme aika paljon Tśaikovskin sinfoniasta nro 6:sta, joka oli todella tunnelmallinen ja dramaattinen niin kuin käsiohjelmakin antoi kertoa. Konsertti oli mielestämme todella pitkä, vaikka se olikin kiinnostava. Noin 45 minuutin jälkeen koitti 20 minuutin väliaika, joka oli aika kauan odotettu. Kokoonnuimme pihalle ja Tampere-talon pöytiin porukalla ja puhuimme konsertista ja vähän muustakin kunnes konsertti taas jatkui. Konsertin pituus näkyi myös eräissä kavereissani, koska he vaikuttivat aika levottomilta ja eivät malttaneet seurata konserttia. Emme myöskään ymmärtäneet, miksi viuluja ja selloja piti olla niin uskomaton määrä. Musiikki oli todella erikoista monien kohtien kautta ajateltuna. Sen monet ulottuvuudet ja useat kymmenet soittimet isossa salissa; saivat aikaan hienon yhdistelmän ja kokonaisuuden orkesterin ja kapellimestari Atso Almilan johdolla. Kyllä huomasimme, että siinä on ollut todella kova harjoittelu soittajilla takana. Konsertti oli kokonaisuudessaan siis aika hyvä ja hieno kulttuurinen kokemus, vaikka klassinen musiikki ei olekaan erityisesti makuuni. Nyt siis vain odottelen ja toivon mukaan löydän itseni myöhemmin uudestaan vastaavasta konsertista aivan vapaaehtoisesti!