niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
oon juuttunu paikalle, aika menee ripeet,
mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa,
mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa
just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa.
tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa,
tai ehkä joku näkeeki, mut en vaa tiedä et kuka
ja nyt joudun elää sen kaa.
ja nyt mä haluun vaan, kauas, kauas pois täältä,
haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä.
pysähdyn ottaa happee ihan vaan hetkeks
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
ku löydän sen tien mis saan sen liekin palaa taas mun sydämeen,
sit vast on mun aika palaa.
