IRC-Galleria

Pimeys, se kamala sana.
Pimeys vaivaa mieltäni.
Tuo pimeys vyöryy sisälleni,
enkä saa sitä pois.
Mieleni on yhtä pimeyttä.
Ei en tiedä...
Toisaalta mieleni täyttää ilon valo,
mutta toisaalta pimeyden synkkä harso...
Olen aivan yksin,
yksin epätoivossa.
Yksinäisyys...
En tiedä mitä sanoisin siitä.
Mutta kun aamu taas koittaa...
olen jossain aivan muualla.
poissa... en täällä...
siivet jotka saan selkääni kun lähten,
ovat jotain niin kaunista.
ei sitä kauneutta voi uskoa,
ei tietää se pitää kokea.
kun lennä tuolla jossan,
lie pilvien yläpuolella.
tunnen helpotuksen, se on ihana.
ei enää tuskaa, ei mitään.
pimeys on poissa.
Olen enkeli kaunis valkoinen ja jälleen se on sanoinkuivailematonta.
helpottunut hymy nousee kasvoilleni,
tänne pääsin,
sinne minne olen aina halunnut.