IRC-Galleria

Istun keittiön pöydällä,
katson ulos,
ulkona lunta ja pimeää,
mielessäni huominen päivä,
odotan...
Tällä hetkellä ulkona on kaunista,
Katulamput valaisee,
Puunoksat ovat lumen peitossa,
ne kimaltelee.

Olen olemassa sinun voimalla,
Olen kokoinen vain sinun kanssa.

Kiitos annoit anteeksi uuden mahdollisuuden annoit.

Mä välitän susta rakastan sua,
en enää tee virheitä,
en tahdo sua enää menettää.

Sä oot toinen syistä jatkaa huomiseen,
ilman sua mul ois tyhjää ja ankeaa,
en haluis jatkaa...

Tonttuni on minulle ykkönen,
häntä en koskaan tahdo menettää,
rakastan häntä 100x100 kertaa enemmän kuin sinua.

mutta on olemassa kolmas josta välitän.
häntä satutin,
koska sinua rakastin..

Mut elämä on....

Katuja kävellään eteenpäin,
yhdessä tuskaista polkua,
yhdessä ilot ja surut koetaan,
ja muulle maailmalle vitut haistatetaan...

Sun kanssasi on ihana tallustaa,
yön pimeän tunteina polkuja laahustaa.
Tietäen minne menossa,
mut tietämättömänä reitistä...

Sun rinnalla kuljen aivan minne vain,
pimeään valoisaan missä vaan.
minne ikinä kuljetkaan,
minä kuljen rinnallasi jos vain sallinet sen.

Koetaan yhdessä tuskamme,
olet minun tukeni,
niinkuin minä sinun,
puhutaan asioista,
suutelet kyyneleeni poskiltani,
kuunnellen ja tukien,
lausuen sanoja yrittäen helpottaa oloani<3<3

Sä sait mut uneen nukahtamaan,
sait mut itsein tuntemaan,
sait aikaan sen tunteen tulemaan,
sä pistit pään sekaisin,
nyt sen tajusin,
olet harha kuva pimeästä,
olet ainoastaan kusipää,
kenen naama en enää jaksais tuijottaa,
se mitä mitä tapahtui,
se oli virhe,
suuri virhe...

Onneksi elämä on nytten parempaa,
enkä sinua välttämättä koskaan enää nää,
elämä sujuu paremmin,
aika kuluu nopeammin,
minä olen muuttunut,
minusta on tullut minä,
en enään ole sinä...

Sinut kun sain ruumistani ulos heitettyä,
kaikki asiat muuttui parempaan,
sinä olit yksi kiusankappale,
onneksi en enää sua näekkään,
sinä olet historiaa....



*periaate* 13.2.2005

Monta sataa kertaa päivässä tapellaan,
yhtä monta kertaa sovinnoksi suudellaan,
mutta silti mä mietin onko tässä järkee,
jos koko ajan toisen sydäntä pikkuhiljaa särkee.

Aika parantaa kaikki haavat,
niin sanotaan, yhä vain kuiviin vuodat.
Jos pitää elää tässä hetkessä,
niin miksi etsit lohtua menneisyydestä?

Sydämesi särkyy, kun lähden pois,
toivoen että parempaa jossain vielä olla vois.
Onhan se parempi jatkaa matkaa
kuin junnata yhdessä paikoillaan.

On sielusi kaunis ja muutenkin hellä.
mutta minun paikkani ei ehkä ollutkaan siellä
Annatko anteeksi viimeisen kerran?
Sallitko viimeisen suudelman?

Kävelen pois,
niin kauas kulkea voin.
Vapaudestani nauttien
huudan kanssa kotkien.

Sydämesi särkyi, kun lähdin pois,
toivoin parempaa, että sitä vielä jossain olla vois.
Onhan se parempi vain jatkaa matkaa,
kuin vain jäädä tälle aavikolle kuihtumaan.

"Sydämesi särkyy… "

"Sydämesi särkyy… "

Sydämesi särkyy, kun lähden pois,
toivoen että parempaa jossain vielä olla vois.
Onhan se parempi jatkaa matkaa
kuin jäädä tähän paikkaan yksin seisomaan.

On sielusi kaunis ja muutenkin hellä.
mutta minun paikkani ei ehkä ollutkaan siellä
Annatko anteeksi viimeisen kerran?
Sallitko viimeisen suudelman?

Viimenen suudelma antaisi voimaa,
antaisi aikaa mietintään,
Sinun sydämessäkään
mutta minun paikkani ei ehkä ollutkaan siellä

Sinä olet elämäni valo, sinä olet...