tunteja, näkemättä sinua,
sä et usko kuinka mulla on ikävä,
eikä tämä tunne taida vielä hävitä,
pitkään aikaan, tuskin ikinä koskaan,
kaikki kyyneleet ovat jo eksyneet tuskaan,
eikä tämäkään biisi tuo mulle lohtua,
mikään ei ole mitään ilman sinua, kulta,
muistatko ku mä pyysin et nukkuisit kanssani,
edes puoli tuntii, olisit vierelläni,
sitten kun herättiin, huomasin et olit lähelläni,
löysin sen, kadotetun elämäni,
kuinka kaunis oletkaan, sanoin silloin sulle,
saat merkityksen tuon lauseen joka tavulle,
eikä kaikki kaunis saa, tai voi aina kadota,
kai sä tiedät et mä rakastan sinua.
kerto:
Rakastan sua,
kai sä tiedät kultaseni, että unelmilla täytyy aina olla kasvot,
Rakastan sua,
eikä ikävä seurassasi enää jaksa taistella oikeuksistaan,
Rakastan sua,
enkä mahda sille minkään enkä sinuutta olla halua,
pelottaa vaan, että unohdus satuttaa, mutta muistot ne murhaa,
Rakastan sua, ja mä mietin että mikä meni vikaan,
sitten tajuan että minä kukas muukaan,
aiheutin sulle taas paljon surua,
ilman tarkoitusta, ilman mitään aikomusta,
niin kutsutusta, elämäst ei oo mitään jäljellä,
sä veit sen kokonaan täysin tietämättä,
mä haluun sut vierelleni viettää ikuisuuden,
ja ikuisuuden jälkeen vielä toisen samanlaisen,
muistatsä ku me silloin tavattiin,
me naurettiin, ja uusi ajanlasku keksittiin,
mä haluan palata siihen hetkeen takaisin,
et voisin tehdä kaiken tyhmyyden toisin,
tottakai tekisin toisin jos vaan voisin,
tän suhteen eteen silloin kyllä urakoisin,
mietin et ajatteletko sinä yhtää minuu,
tän biisin joka sana on rakkaudesta sinuun.
