IRC-Galleria

hiidenkirnu

hiidenkirnu

"Mikä mieletön rähinä se korvessa pauhaa?" pakana huutaa saunassa vaatien rauhaa

Solgrav - NoitakansaTiistai 13.12.2011 18:48

Tie
maan povesta tie, taivasta vasten tie
Vie
valtasanoja vie, myrrysten tie mailmasta

Nousevasta taiasta kutsuvat
Kyyt vihan yöhön kasvavat
Naulittuna käärmevyöhön maa
viimein rankansa kumartaa

Kohti noitaa, käärmeen kantajaa!

Tuo turman tullessaan
pohjoiseen viekas valta
Polttaa kylät, polttaa
Petosten tuli palaa

Käy pimeään maahan
uhmaamaan arvaamatta
vaaraa, yön vaaraa
noitaluomaa, kiroamaa

Nostavi noitakansa, Kalevan kansa pohjoinen
maansuonet mahdillansa, luiset kivet luvuillansa
lauluilla loitsujen

Nostavi noitakansa, Kalevan kansa pohjoinen
tulimyrskyt tahdollansa, jäiset viimat vimmallansa
voimalla kyyvöiden

Nouset huurrepeto nouset
nielet kyymyrkyt nielet
kielet kuurasta kielet
nuolet sanoista nuolet
mielet noidan mielet
syljet taian syljet
ylle ihmisten ylle
ylle ihmissaastan ylle!

Pannut noitakansa, pakottanut kansa pohjoinen
väärävalat valheinensa, vihamiehet verkkoinensa
suohon ylpeyden

Nostanut noitakansa, kostanut kansa pohjoinen
puolustanut kunniaansa, vapauttanut villin maansa
Vuoksi petoksen uhrien

Maan syvä hengittää
hankeen kuolleiden kuuraverta
Verikostossa vuodatettu
Nielee kuolleiden kuuraverta
Veripuita kasvattaa
Käärmeessä myrkky kiertää
Maan povessa viha
Noidankierto
Ikuinen tie

Tenhi - hallavedetMaanantai 05.12.2011 15:06

Kuun katseen helmyt ylle käy
ja lyö itsensä levolle
Syvässä sylissä veden morsiamen
uinuu menneen sielu

Yksin nousee halla seisovista joista
ja soittaa huurteista huiluaan

Kuun katseen kohdatessa
halla nousee tanssimaan
Nämä vedet eivät hopeaa heijasta
vain taivas tähtyeitä huokaa

Yön hämärtäjä, päivän himmentäjä
matkaa taivaalla
Hiljainen hetki unenvirran luona
mieli pilvissä käy

Yksin nousee halla seisovista joista
ja soittaa huurteista huiluaan

Dimmu Borgir - GatewaysMaanantai 28.11.2011 18:13

The core principle of freedom
Is the only notion to obey
This door will allow evolution of sins
Bringing new way
The rebirth is the year of completion
As we slowly awaken from slumber
As we slowly awaken from slumber

The men break this and the spirit ends
Gateways
While the gift is hard to get acclaimed
Gateways
No rules are restraints on our new planet
Gateways
While the ancient future is reclaimed
Gateways
No rules are restraints on our new planet
Gateways
While the ancient future is reclaimed
Gateways

Its all there for the eyes that can see
The blind ones will always suffer in secrecy
Praise the omen oh what lies submerged
Untouched within us

The core principle of freedom
Is the only notion to obey
This door will allow evolution of sins
Bringing new way
The rebirth is the year of completion
As we slowly awaken from slumber
Till we see the light that shines in darkness
The light that shines forever more
Forever more

Be the broken or the breaker
Be the giver or the undertaker
Unlock and open the door
Be the healer or the faker
The keys are in your hands
Realize you are your own sole creator
Of your own master plan
Be the broken or the breaker
Be the giver or the undertaker
Unlock and open the door
Be the healer or the faker
The keys are in your hands
Realize you are your own sole creator
Of your own master plan

Moonsorrow - JotunheimMaanantai 21.11.2011 18:51

Nuo valkoiset kentät tätä maata hallitsevat
Jään välkehtiessä hiljaa itkevät
Kaiken kuolevaisen ajat muistavat

Halki pohjoisen kirkas taivas siintää
Metsän huuruun saattaa kylmällä sateellaan
Tähdet taakseen kätkee, meren tuleen sytyttää
Ukkosellaan vuoriakin vavisuttaa
Päivät seisauttaen öisin raivoten

Kauan ovat pilvet kulkeneet
Rauhatta vetten päällä velloneet
Jos taivaankannen liekki nyt roudan sulattaa
Meitä vain riepottaa virta mukanaan

Nuo valkoiset kentät yötä häikäisevät
Hiljaiset jättiläiset jäästä ja kivestä

Maan kylmän kauniin saa tuuli hajottaa
Ja ikuinen virta lumena sataa
Lakeudet ainiaan vailla asujaa
Tahtoonsa jääkylmä tuuli maan kauniin taivuttaa

Kaukana viima pilviä ajaa
Kallioihin suruisat säkeensä kirjoittaa
Taivas eksyttää väsyneen vaeltajan
Jonka valkoinen tyhjyys lopulta maahan kaataa
Niin kiroavat jättiläiset jäästä ja kivestä
Ei tästä kukaan käy

Vaikka puut tuhkaksi palaisivat
Vaikka ranta karkaisi veden taa
Ei tätä maata voi ihminen omistaa

Mokoma - nujerra ihminenMaanantai 14.11.2011 17:23

hengitän raskaasti keho kavahtaa.
olen ennemmän kuin alasti en pelkää jumalaa.
lasken alas lehden riisun päältäni oraalin.
en tiedä onko näin paremmin aion kokea sen kuitenkin.
olen kantanut päälläni jotain painavaa.
tahdon tuntea luontoni ihmisyyteni nujertaa.


niin olen minä niinkun sinäkin.niin olen sitä mitä sinäkin.
olen joki joka padotaan.olen metsä joka poltetaan.
peto joka vangitaan rauta häkkiin suljetaan.
olen tila joka aidataan.liekki joka sammutetaan.
tahdon sisimpäni vapauttaa ihmisyyteni nujertaa.





eläin hiljenmallinen.
viimeinen jalan merellä.
ihmisyys vähemin kuin ihminen.
eläimellisyys tälläinen.
tahdon tilaa tunnistaa.
rajapiippuja koskettaa.
en yskiä vain kipinää.
vaan aion homehtua.
olen selkä vääränä kantanut painavaa.
aion jättää sen taakseni eläimeni tunnustaa.





olen joki,olen pato,olen metsä,olen palo olen tila,olen aita,olen peto,ovenrauta
tahdon sisimpäni vapauttaa (ihmisen nujertaa).tahdon ihmisen nujertaa.

Moonsorrow - 1065: AikaKeskiviikko 09.11.2011 17:11

Tääl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat,
Muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut.
Ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat,
He, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa.

He valloittivat, ryöstelivät kunniaksensa
Ja etenivät voittoisasti perääntymättä.
Vaan samat aikeet toisella, heitä pahemmalla;
Vihollisen vanhan saarella saivat kohdata.

Koskaan eivät he uhkaa väistäneet,
Tarttuivat kirveisiinsä jumalten.
Vastus kuitenkin vahvistuneena
Päättänyt oli heidät musertaa.

Oli kääntyvä uusi sivu
Taistelussa ruttoa vastaan.
Eihän kunniaa voi saavuttaa
Jos jättää kokematta kuoleman.

...jäätyi verensä hankeen.

Valtakautensa lepää nyt pohjassa -
Ylväs liekki sammui, vaan silti
Voittaja saa häpeää kantaa:
He hukuttivat myös kunnian.

Nyt valtaistuimella istuu väärä kuningas,
Nälkäisten petojen kaitsija, peto itsekin.
Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa;
Voi menneisyyteen itseämme emme unhoittaa.

On aika pysähtynyt.

Korpiklaani - KipumyllyMaanantai 31.10.2011 21:14

Hennon neion kova koura
myllyn kampee kangistavi,
kalveen immen hauras katse
kivun kantaa maailmalle.

Jauhaa mylly murhesia,
tuottaa tuskan taikinata.
Jauhaa mylly murhesia,
nostattavi vahinkoja.

Vääryyksien vahva rasva
saapi kivun voitimeksi.
Jauho säryn siemenistä,
satosesta kyisen pellon.

Jauhaa mylly murhesia,
tuottaa tuskan taikinata.
Jauhaa mylly murhesia,
nostattavi vahinkoja.

Paha veri maitoseksi,
tytön itku mausteheksi,
sitä musta hiiva nostaa,
hönkä hurja turvottavi.

Jauhaa mylly murhesia,
tuottaa tuskan taikinata.
Jauhaa mylly murhesia,
nostattavi vahinkoja.

Kun on kipu valmistunu,
särky, ähky kirvottunu,
kipumylly jo uutta jauhaa,
uuen turman jytkyttävi.

Jauhaa mylly murhesia,
tuottaa tuskan taikinata.
Jauhaa mylly murhesia,
nostattavi vahinkoja.
Maa aamunsa kajossa
Mailman hengitti taivaan tuulet
luomisen tulesta, ahjosta takojan ainaisen roihun

Maa aikansa alussa
Kauan nukkui hiisi
hiljaa haltijan unessa
unessa maaemon ammoinen laulu

Äijä korven ryteikössä
seisoi hiisi sydämessä
Korpi ehti laulamasta
kaikki hiidet varjolasta:

"Herätkää! Äärehistä hämäristä, herätkää!
Antakaa! Aamu oudon otuksille, antakaa!"

Koittaa uusi aika, uusi valta, ihmiskunta
Katso, on luova loitsun, luova taian, sen tajunta

Maa, emo kaiken luoman
Meri, luoman myrskypeili
Tuuli, myrskyn tuivertaja
Puu, puolijumala
Mies puiden juurella uhraa, verta virtaa
Aave-emo, hiisi maan, miehen sielun valtaa

Ihminen tullut on, ottanut valtaansa tämän maan
Pohjolan

Maa, luonnon luoma
Tuuli, luonnon luoma
Puu, luonnon luoma
Tajunnan luonnon luoman
ihminen sai hallitakseen maata
Kaikki on yhtä!

Vaan tietääkö hinnan
minkä maksaa siitä
että turmiolle saattaa tämän maan

Tietääkö silloin
kun maa raiskataan
ei ihmiskuntaa mailmaan voi enää palauttaa

Mustan Kuun Lapset - Ilman JumalaaTiistai 18.10.2011 00:40

En jaksa odottaa
ei lumeen peity suru vaikka peittyisi maa
uutta maailmaa
ensilumen puhdas pinta vailla sinne matkaavaa

Rukoilee taivasta
huutaa Jumalaa
auttamaan vaivaista murheen murtamaa
ilman Jumalaa on taivas alla maan
kutsuu lapsiaan luokseen palaamaan

En jaksa odottaa
ei kaipaus suostu toisaalle katsomaan
uutta maailmaa
ehkä surun siellä onnistuisin routaan hautaamaan

Miksi aurinko kuoli nauraen
nyt polku pimeässä käy
ja kuu sisartansa surien
kuin tähdet niitäkään ei näy
kunpa joku voisi hetkisen elon kahleita kantaa
ohi lukittujen ovien uuteen maailmaan

En jaksa odottaa
ensilumen puhdas pinta suunnan tästä näyttää saa
uutta maailmaa
perille kun sinne saavun näen kaiken ilman Jumalaa
JÄÄSTÄ SYNTYNYT

Auringon kuoleman syntyäkseen
Uusi maailma tarvitsee
Vain pisaran vettä kylmyyteen
Käsillä juoksemaan ihmisten

VARJOJEN VIRTA

Hiljainen järvi kauas kantaa
Säveltä maiseman pysähtyneen
Lehtikään ei katseen alla liiku
Kylmyys yksin ui pinnan alla

Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Ei sitä täältä löydy
Ei hetkeen mistään

Kuka eksyneelle tien näyttää
Kun aika kulkee vain loppuaan kohti

Varjojen virta
Kuolemaa kuljettaa
Maa on harmaa
Sydän poissa taas

Tie haarautunut on jossain harhaan
Tässä lumi peittää merkit askelten
Vain värit vaihtuvat katseen alla
Kylmyys yksin yksinäisen rauhoittaa

Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Vieraassa kaupungissa
Etsien kauneutta

On kaikki pian vailla tarkoitusta
Taivas luonut jo katseensa pois
Askel tuskaan, askel vapauteen
Jos tänne jään, en täältä löydä mitään

Vain varjot kulkevat tästä
Seuraavat toisiaan
Eivät odota ketään

Edessäni näen vuorten sortuvan
Silti hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan

Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin

Aina aurinko nousee jossain
Kuiskaa ja tielle osoittaa
Ei enää meri sateena piiskaa
Tuskin siihen havahtuisin

Yksin tuhannen joukossa
Aina jossain muualla
Juuret maasta riistetyt
Kerran elävät, kerran kuolevat

Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin
Siksi hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan

Varjojen virta
Kuolemaa kuljettaa
Maa on harmaa
Sydän poissa taas

On kaikki pian vailla tarkoitusta
Taivas luonut jo katseensa pois
Askel tuskaan, askel vapauteen
Jos tänne jään, en täältä löydä mitään