IRC-Galleria

Herään keskellä yötä enkä saa enää unta.
Lähden kävelemään rannalle.
Katselen, kun taivaan tähdet syttyvät.
Katselen, kun meren aallot kohisevat.
Hiekka tuntuu viileälle varpaissa.
Kävelen vanhalle puusillalle ja istahdan sen päähän.
Uppoan jälleen ajatuksiini.
Yhtäkkiä tunnen käden olkapäälläni ja käännyn.
Näen kasvot, sinun kasvosi.
Katsot minua silmiin, ojennat kätesi ja autat ylös.
Otat minut lämpimään syliisi.
Olemme kuin pienet lapset.
Leikimme hiekassa, juoksemme karkuun aaltoja.
Sitten meidät yllätetään, kuin pahan teosta.
Aamun ensi säteet paljastavat meidät.
Sinun on nyt mentävä.
Minä jään rantaan ja itken.
Et käänny takaisin, olet poissa.
Et vuodattanut kyyneltäkään.

Ystäväänsä ikävöiden..

Taisin jäädä kiinni sinun silmiisi. Ne olivat kauniimmat kuin tähdet, kaunniimmat kuin turkoosin sininen meri. Mutta ne olivat tummat, pelottavat ja minä hukuin niihin.
Olit minulle kuin huume. Vaikka satutit minua en saanut itseäni niistä irti, itseäni irti sinusta.
Olin sinussa kiinni kuin kahleissa, vaikka satutit, välitin.
Ei kukaan kyennyt auttamaan, paitsi minä itse, ja minä tein sen.

Olen aina tainnut pitää enemmän ruskeista silmistä ;)

Ulkona pientä pakkasta, huomaan sen kun astun ulos ovesta. Hengitys höyryää. Pian nenää ja poskia alkaa pistellä. On täysi kuu ja katuvalot saavat maan näyttämään siltä kuin se olisi ripoteltu täyteen timantteja.
Mieleeni tulee etten ole pitkään aikaan tehnyt lumienkeleitä. Niinpä käyn hankeen makaamaan ja teen enkelin ja kun huomaan, että on alkanut satamaan lunta, en tahdo enää nousta ja suljen silmäni.
Kuulen kun herätyskello soi, avaan silmäni ja huomaan tuon kaiken olleen unta. Katson ulos ikkunasta, maahan on muodostunut lätäköitä joihin sade hiljaa rummuttaa.