IRC-Galleria

infernalflame

infernalflame

is digging holes into sadness

ajatus virtaaMaanantai 16.06.2008 19:18

Jesjesasoasghaptet/%&R#(¤)aieuhgEnäävajaa kolme viikkooMiyaviin. J asitte on jo sesiellä japitäs olla junassa menossa eiku oonki sillon jo hesassavtu miksmäalotineeskirjottaatätäkuei onnistu ees tarpeeks nopeestija sormetvaa kokoajan lyö väliä tähävaikkapitikirjottaa putkeenn.. maah..päästäänköhnmeeesjuhannuksena mihinkään,enkäkyleestiiäjaksankomutta woaajessekeikka onkohtapitäsopetellasanojajaainii nyt mää vaa oonkokoajan täällä raapustamassa turhiakupitimuokataja siirtääne kuvat meerilleja sit tehäsemyvijuttu.. ja oisvoinupiirtää.enpäjaksaky..taivois maalata sen taulun loppuuntosta ainiija ruissiinsenjälkeenmitähäsiitäkituleejosjoudunmeneeyksintoivottavasti jotai jännittävää xD

a Dream ImpossibleTiistai 29.04.2008 20:33

Him & Her - not in a million years.

But I wish there is an endless cycle of afterlives.
And so, after that million years, the dream could be true.

Tietokoneen syövereistä ?Tiistai 19.02.2008 00:51

.oikotie onneen käy
haudan kautta..
paitsi osalle kaikista.

Tietokoneen syövereistä !9Tiistai 19.02.2008 00:46

inhottava kauneus, etovan lapsellinen nimi mukarunolle




Vain, but still IÂ’d like to feel a piece of beauty in meÂ…


Kaunista on jäätävä kylmyys,

koskemattomuus,

tyhjyys.




.

.

.

.

.

.




































Kauniita ovat kauniit ihmiset.


He ovat hoikkia, lihaksikkaita, jänteviä ja pitkiä…
aistikkaita ja vietteleviä,
ylväitä ja uhkarohkeita,
yksinäisiä,
mutta järkkymättömiä hulluutensakin partaalla.

Heidän kaunis ihonsa verhoaa kauniin vartalon,
kietoo hauraat luut hohtavanvaaleaan puuteripintaan, tai tummansuklaiseen silkkiin.

Heidän liikkeensä ovat harkittuja,
tarkkoja kuin tanssijan jäisellä lasilla.
Keveitä kuin ensimmäinen kevättuuli.
Voimakkaita.
Vailla tarpeettomuutta.

Koralliriutan väreissä hehkuvat heidän kiihkeät silmänsä,
tietäen kaiken tietämisen arvoisen.

Syvänruskeat kuin hiiltyneen maan hehku, tai merensiniset opaalin sirpaleet.
Jäiset kristallikiteet taivaan kirkkaasta sinestä.
Metallista koverretut metsänvihreät jalokivet.

ja jos heidän katseensa sinuun kääntyy,
et hämmennykseltäsi voi liikahtaa..
katsomaan omaa rumuuttasi..
tuntemaan häpeää.

Niin he saavat sinutkin tuntemaan kauneuden.


.



-



.


Kaunista on veriÂ… ja kyyneleet.
Suru pimenevässä illassa…
yksin tyhjässä huoneessa.

Kuoleman mustien varjojen kanssa.




.

.

.

.




Kaunista on ajatus.


.




Kaunista on pohjaton epätoivo.

Luuprinsessa, joka upottaa veitsen terän virheettömään ihoonsa.
Repii ranteeseensa verenpunaisen haavan, katkaisee sormensa ja leikkaa halki kurkkunsa.
Kaatuu alasti jäiselle hangelle.
Haukkoo henkeään,

kunnes elämä valuu pois.
Ja veri sulattaa hänelle huurteisen haudan lumeen.




Tietokoneen syövereistä “9Tiistai 19.02.2008 00:42

lyriikan analysoiminen

Tutki tarkoin tekstin rakennettaÂ…
Mikä on runon motiivi?
Mikä kertojatyyppi on kyseessä?
Onko se subjektiivinen minäkertoja
vai kenties kaikkitietävä?

Tutki rivien välit.
Mikä on teoksen kesto?
Mitä merkitystä aukolla on kerronnan kannalta?

Erittele pääkohdat.
Poimi sanoja.
Tulkitse kerrontatapoja.
Mieti.
Sillä pääasiahan on että tietää miten sanavalintojen
suhde aiheen rakenteen kaavamaisuuden ilmi tuomiseen
saattaa vaikuttaa olennaisesti oman tulkinnan ristiriitaisuuteen.
Ja että epäolennaisen asian tarpeeton useaan kertaan esiintuominen
saattaa joissakin tapauksissa hämmentää tekstin lukijan ajatusten kulkua
siinä määrin että he eivät enää jaksa täysin herpaantumatta keskittyä tähän, öh,
erityistä osaamista vaativaan tyhjänpäiväisten lorujen jauhamiseen vaan siirtävätkin
huomionsa mihin tahansa järkevämpään, mikä onkin helppoa, kun ottaa huomioon ihan
mitä tahansa muuta kuin tän mitä tässä typerässä lappukasassa lukee idiootit hei vaan teilleki.

Mitä mitä?
Niin ja sitten vielä sitä ja tätä.
Tuota tuolta ja
Tämähän onkin erittäin tärkeää.

Kiitos opettaja.

OlenTiistai 19.02.2008 00:13

Ihminen
välittää itsestään
ja muista.
Minä välitän vain siitä
mitä muut ajattelevat minusta.

ja olen muka kaikin tavoin
muita tärkeämpi.

Yksilön sielu on
sille itselleen suuri kuin maailmankaikkeus.

0.Tiistai 19.02.2008 00:11

Elämä on epätodellista.
Minä olen, mutta en näytä siltä miltä toivoisin.
En siltä miksi itseni tunnen.

Elän haaveissa.
Eskapismi on todellista.
Kyllä.

Elän musiikista ja taiteesta...
Ehkä,

Ne ovat muokanneet minusta minut.

Onko se kohtalo, joka on
johdattanut tielleni ihanimman musiikin?
opettanut minut piirtämään.
ollut ystävällinen, jotta minulla olisi toivoa.
kasvattanut minut

Vai olenko itse kasvanut eristyksiin muista?
epätoivoon.

Olisinko ilman kipuani voinut tuntea elämäni iloisimman tapahtuman.
kaksikin.
Nähdä ja kuulla epätoivosta huutavan ihmisen.
Pienen. Jumalaisen.
Ja kaikki muut.

Sen jälkeen hymyilin viikon.
Olin onnellinen.
että sain olla yksin.
Kätkeä iloni muilta.

__________________________________________________________

Ja onko samasta kohtalosta kotoisin jälleen tämä epätoivo.
Ei ole kykyä iloita
ei surra.
Aika jättää minut.


Love, Tenderness, Freedom and Peace

1.Maanantai 18.02.2008 23:49

Silmänne täyttävät
seinän kuin tuijottaisitte minua.
Onko kuva vain heijaste todellisuudesta?

Kuinka voisin tietää mitä ajattelette.
Ajatteletteko niin kuin luulen teidän?

Otsani rypistyy epätietoisuudesta. Hämmennyksestä.
Silmäni kiertävät katseitanne.

Kuinka voisin tietää...



Kuolen ajatukseeni.
Se katoaa, itken.

2.Maanantai 18.02.2008 23:48

Mikä estää ihmistä yrittämästä
ja tekemästä sitä mitä pitäisi.
Vielä auttaa alitajuntaa unohtamaan sen.

Miksi en vain lainaa rahaa ja lähde.
Puhu tuntemattomalle.
Miksi en vain tee sitä mitä pitäisi.
Ajoissa.

Kiroan olematonta tuskaani.

3.Maanantai 18.02.2008 23:43

Elän elämääni leikkien.
Leikin elämällä.

Mitä muutakaan sillä pitäisi tehdä?