Saanko anteeks, mä myönnän et mokasin?
Mä tein sen, se pistää ja syvältä,
nää omatunnon tuskat riepottelee sydäntä.
Oon tehny monii temppui, joit ei voi käsittää.
Oon valmis parantumaan, tai ainaki yrittää.
Tällanen mä oon, minkä luonnolleni mahdan.
Herätä mut, jos liian aikasin nukahdan.
Paljon oon mokaillu, turha niist on jauhaa,
nää muistot mun pääs ei jätä mua rauhaa.
Oon ollu kusipää, paljo suruu tuottanu,
kaiken sen jälkeen sä oot muhun luottanu.
Saat mun sanani, sä saat nää säkeet,
jos mä eksyn, kai sä tiiät mitä teet.
Nostatko mut ylös, jos mä alan kaatuun?
Ootko kuulolla kun tunteeni purkaantuu?
Jos kaipaan seuraa, ni voitko tulla luoksein,
jos pyytäisin sult jotain, teetkö sen vuokseni.
Jos elämäni kusee, kai voit auttaa?
Jos käyttäydyn tyhmästi, ni siitä huomauttaa.
Jos haluun keskustella, ota mut vakavasti.
Jos haava on syvä, paranna se varovasti.
