IRC-Galleria

äiti ja esa lähti neljältä lentoasemalle.. heräsin siinä sitten sillai puoliks ja niitten lähdön jälkeen ruffe sekos ihan täysin.. pyöri ympyrää ja tassutteli ympäri kämppää eikä ollu hetkeäkään paikoillaan. parin kymmenen minuutin päästä en enää jaksanu kuunnella, ei sellasessa voi nukkua... niin sit päästin ruffen takapihalle. katoin sitä ikkunan takaa pari minuuttia, aluks kävi koittaan onko portti auki, kun huomas ettei ollu niin meni kuselle yhden puskan juureen. sitten se jäi istumaan paikalleen ja luulin vaan että rauhottu. menin takas nukkumaan, olin sängyllä joku 5minuuttia ja onneks mulla on nuha, mun oli pakko niistää ja siinä sit jotenkin tuli sellanen tunne että on pakko katsoa ulos; RUFFE OLI KARANNU! mä otin fleksin ja juoksin ulos ovesta, juoksin talon ympäri ja tajusin etten mä voi hillua ulkona pelkillä alushousuilla ja t-paidalla.. mutta ei mulla ollut kotiavaimiakaan ! onneks ulko-ovi oli auki, mä juoksin sisään ja laitoin housut ja pitkähihasen paidan päälle ja otin avaimet taskuun.. lähdin juoksemaan ruffen normaalia lenkkireittiä, ja vasta puoli välissä matkaa mä tajusin, että ruffe on voinut vaikka jäädä auton alle, eikä voi tulla mun luo vaikka kuinka huutaisin.. siinä vaiheessa alko kyyneleet virtaa ja mä vaan juoksin eteenpäin ja huutelin ruffea. kyllä se vaan niin on että jotain arvostaa vasta sitten kun sen on menettänyt/menettämässä! en mä tiennyt että ruffe on mulle noin tärkee, olin yhtä huolissani siitä kun perheenjäsenestä!! kuitenkin, mä olin juossut jotain 3/5lenkistä ja huomasin mustan hännän heinikossa joku 100metriä kaukana musta, huusin niin kovaa kun vaan pystyin ruffea. mutta ei se ollut ruffe, vaan joku muu musta hännällinen koira, en nähnyt kun oli niin kaukana. vähän hävetti kun sen koiran omistaja käveli yhtäkkiä siihen viereen ja varmaan vähän ihmetteli mun RUFFE-karjaisua :D mutta saahan koiransa nimeä huutaa julkisesti, siis että ei oo mikään rikos, toivottavasti koko ryttylä ei heränny :D mut joo, sitten jatkoin matkaa vielä tänne kotiin, eikä ruffea näkyny missään! yleensä se palaa aina tohon portille mistä se on karannu.. tai siis että ei se oo koskaan lähteny noin kauas :O juu, sitten kävin sisältä hakees kännykän, olihan mun pakko soittaa äitille että mitä on tapahtunu... siinä itkukurkussa sitten jotain väkersin että ruffe on karannu enkä löydä sitä mistään :( sanoin että soitan kohta ja lähdin juoksemaan toiselle puolelle ryttylää.. juoksin jotain 3 kilsaa ja huusin ruffea, mutta tuloksetta... olin joku 200metriä meidän talolta ja aattelin että ehkä se ruffe ois voinut olla jo jossain siinä talon lähimaastossa, ja lähdin takas kotiin päin. kyllä oli melkein sydänkohtaus tulla kun en ruffea löytänyt vielä siitä talon viereisestä pusikostakaan, mutta sitten näin kun joku musta märkä karvapallo millä on häntä huiskutti mulle meidän takapihan portin TAKAA, sieltä takapihalta!! siinä vaiheessa kyllä raivosin niin maan perkeleesti, mutta samalla olin myös onnellinen että ruffe tuli takasin ja ettei sille ollut käynyt mitään. :) otin sen vihaisesti fleksiin ja talutin/revin ulko-oven kautta sisälle. kyllä se näytti tietävän että jotain väärää on nyt tullut tehtyä ja ettei kannata hirveästi yrittää mitään nyt mun kanssa. nyt rankaisen sitä sillä tavalla että se ei saa poistua tosta sen matolta ennen kun se on täysin kuiva. ja ehkä en anna sille ihan niin paljon ruokaa kun mitä kuuluis.. :/