niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa
