päivä vaihtuu yöhön, taivas muuttuu punaiseks.
aika vaan juoksee, painajaisesta herää todelliseks.
antaisin mitä vaan, kun saisin olla onnellinen,
herätä uuteen aamuun joka ois mulle täydellinen.
sydämessä rakkaudentunne ikuisesti yksinäinen.
mua seuraa päiväst toiseen demoni kuusi päinen,
joka yrittää mun sielun, multa varastaa.
taistelen sitä vastaan, enkä periks aio yhtään antaa.
mul on liian hyvä sydän tälle pahalle maailmalle.
kaiken tän tuskan peitän vaan mun kovan kuoren alle.
oonko onnellinen vai huijaanko teitä hymylläni,
jonka päiväst toiseen joudun vaan pitään ylläni.
mun elämä on ku sarjakuvaa kokoajan tapahtuu,
värejä on paljon, sivut toisensa jälkeen vaihtuu.
en halua uskoo tätä, tää ei voi olla todellista.
haluan kysyä näänkö koskaan sitä loppua onnellista?
oon tunteiden vanki, mullon kahleet kiinni jaloissani.
joka kerta piinaa, mut viel pysynkö enään ajatuksissani.
elämä on kovaa, mä tiedän kyllä sen,
nää kahleet jaloissani vielä joskus katkaisen.
välillä tuntuu et en kunnolla enään pysty hengittämään.
sisälläni muistot, jotka arvet sieluuni mun jättää.
pakko nostaa päätä, katsoo ylöspäin,
moneen kertaan mietin, miks asioille piti käydä näin?
on niin paha olla, mä oon niin turhautunut,
kaikki aina ihmettelee miks oon niin masentunut.
ihmiset tuntee eri tavoin, itse tunnen voimakkaasti,
siks pienet asiat otan joskus liian raskaasti.
en puhuis rakkaudesta, jos en ois sitä tuntenut,
enkä kaipais sitä, jos kukaan ei ois sitä multa pois ottanut.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2019 (1)
- ▶ 2016 (6)
- ▶ 2015 (4)
- ▶ 2014 (16)
- ▶ 2013 (129)
-
▼
2012 (28)
- ▶ joulukuu 2012 (1)
- ▶ lokakuu 2012 (1)
- ▶ kesäkuu 2012 (2)
- ▶ toukokuu 2012 (2)
- ▶ huhtikuu 2012 (4)
- ▶ maaliskuu 2012 (7)
- ▶ helmikuu 2012 (6)
- ▶ tammikuu 2012 (5)