IRC-Galleria

10 vuotta sitten, äiti näki lehdessä ilmoituksen: "myydään kiltti 1-vuotias poikakani". Meidän kääpiöhamsterimme Tipi oli juuri kuollut ja olimme pikkusiskoni kanssa allapäin, joten päätimme ostaa kanin. Väiski oli söpö, hieman ujo (ei mikään sylikani varsinaisesti) mutta Väiski tykkäsi jos lattialla makoili sen vieressä ja rapsutteli ja joskus se tuli tönimään nenällään jalkaan jos se halusi hellyyttä. Väiski tykkäsi porkkanasta jä näkkileivästä. Väiskillä oli myös omat pienet punaiset valjaat joilla käytimme sitä pihalla hyppimässä, ja suurimman osan kesästä Väiski oli ulkona omassa suuressa ulkohäkissään. Väiski voitti joskus jopa rusetin(?!?!) ku käytimme sitä jyrsijöitten näyttelyssä. Väiski tykkäsi/rakasti yhtä koirapehmoleluaan jolle antoi lempeään usein. Väiski tykkäsi erityisesti olla saunassa, kiukaan vieressä, joskus Väiski vähän irroitteli ja hän alkoi riehua jolloin halot ym. irtaimisto sai huutia. Vaikka puritkin muutamat johdot, pissasit äitin naamalle, kakkasit ympäriinsä ja teit muita pieniä piruuksia rakastamme sinua vieläkin kauheasti ja unohdimme pahat tekosi kun katsoit meitä suurilla ruskeilla nappisilmilläsi. On vaikea uskoa että olit 11-vuotias ja silti loikit ja olit iloinen kuin 1-vuotias. Vuodet vain vierähtivät, eikä sitä oikein tajunnutkaan että olet jo vanha, nenän pääsikin oli jo hieman harmaantunut,mutta silti ikä ei sinua painanut. Olet aina se minun ykköspupu, eikä kukaan muu pupu sitä tule ikinä korvaamaan! Olet rakas, lepää rauhassa.