IRC-Galleria

tänään on jo lunta.
juomapullo kädessä jäätyy,
se onnelasta saatu.
lapaset jäivät. arkun päälle.

nauran kun joku liukastuu.
eilen näin auton, joka kuljettaa vanhuksia jotka ehtivät kuolla jo matkalla.
tänään sen kerrostalon pihassa ei ollut enää lippu korkealla.

tänään tuli opintotuki.
verottaa ne osaavat ja olla hyvinvoivia,
mutta ne eivät osaa pitää meitä iloisina.
aurinko ei paista usein
kesällä sataa,
ei tarvitse ennustaa.
mutta ensi kesänä on sentään se paska ohi.

radiomastot vaihtavat taas väriään
kun kaadat maidon sijasta vettä hauraiden kukkien päälle
kuinka kertoa niin paljon vähässä ajassa
jos nimesi on usein kirjoitettu väärin

ja keittiö on kaunis sotkun keskellä
kun rauhoittuu ja huomaa vaihtelevan sään
en edes pidä jäätelöstä

pysäkillä kerran henkilöitä väärentävä poika
ja eräänä viime syksyn päivänä annoin kaiken paperille
he väärensivät nimeni. antoivat toiselle runon minusta
jonka vain minä tiesin

ei meillä ole takkaa jossa kirjan voi polttaa.
ostaisikohan äiti? sähkötakan betoniseinään

valkoisen oleanterin tunnus ja tila on rauhallinen
hallitun rento. pääni sisällä vielä enemmän
parempi vaieta. valkoisen oleanterin

ei nukuta ennen aamua
ei aamut saa mua,
kuin vasta aamulla

kotini vedenkeittimen ääni
kiehumispistettä kohden
kuin ydinpommin jättämä tyhjä humina,
kun puut häviävät, ihmiset, kalusteet
yhdessä silmän liikkeessä

heräsin kello kolme ulkoa tulevaan samanlaiseen huminaan.
ei se ollut vielä lumiaura, sillä ensilumi ei ole vielä valmis satamaan.
en tiedä mikä se oli. ei ollut voimia herätä katsomaan.
rullata vaikeaa bambuverhoa yli taulujen ja muistojen,
jotka usein kaatuivat nostettaessa.

lopulta pimeni ja herätys siirtyi kolme kertaa.
tiedän, tästä on tulossa samanlainen päivä. ilma vain on huonompi.
oven narina tulee kaiuttimesta, tämä betonilähiö ei sitä tarjoa.
tukkasi kynitään siinä kalliissa paikassa, jossa ihmiset ovat pöyhkeitä.
kuulin myös, että tällä viikolla sataa ensilumi.

Toteutan uhkaukseni peiton alle jäämisestä.

monen kuuntelun jälkeen
lopulta olemme kuitenkin yksin
on kaunein kaikin tavoin

jokainen liike tuntuu joskus kauniilta,
tänään se on keskellä,
ylihuomenna et tiedä

kuvayhteys kaukaa piristi
mutta toisaalta se sisällä,
jonka sanoin tuolle,
jonka otsassa leima varattu

annatko sen tyhjiön pois, vaikka hintana,
lopulta olemme kuitenkin yksin

miten tahansa voi elää
vapaapäivän täysinäisenä
täysipäivän vapaana ilman vapahtajaa

Islannissa ei kannata käyttää sateenvarjoa,
siellä tuulee joka suunnasta
Suomessa ei kannata hymyillä,
se on turhanpäiväistä

ja näistä päivistä et itket ja kuuntelet
suutelet mattorullan sisällä pimeää
syksy kynttilöiden aikaa
tulipalon aikaan saikaan
sen pituinen se elämä
ja vain kirjan kappale mieleen
Norden

anna tukan kasvaa,
kun ensilumi sataa.
sitten voit jäädä peiton alle,
sillä ruumiisi sallii ja menee yli
syksyn omatuntosi, joka oli vankka
kun iho valkaistuu lumesta,
kun kasvot jäätyy pisaroista

hajoan ja joku hajoaa kanssani
selailen sivuja, enteitä särystä
ja edessä on verho
edessä on täytettä
revin vieterit nojatuolista

lähdin mieleltäni
lähden fyysisesti ulos ulkomaille,
sillä mätä kananmuna ja paskalaitos
tuoksuvat paremmilta... verrattuna nykyisyyteen

rahat ovat liian rakkaita minulle,
vaikka ne ovat vain paperia

ei ne numerot
vaan ne liikkeet