IRC-Galleria

Mulla on musta taju.

Musta hurtta ulvoo ulkona nimeään.
Ei päivää, eikä yötä, on vaan pimeää.
Mustan päivän aamukahvi mustana,
mustaan tarhaan mustat lapset kuskataan.
Nään mustan joutsenen mustas meres,
mustan kullan, mustan pörssikulmal,
mustas veres hustlan.
Kännykäs musta akku lopussa.
Musta elämä, vaik se kuolemaks mielletään.
Mustaa kaikki mitä meilpäin tiedetään,
vaikeet valkosii valheit on rustaa.
Auringon sammues huumoori on mustaa,
musta kiirii pimeydessä kimeenä.
Musta tulee sanasta valon imevää,
musta on väkevä, valkonen valju.
Jokainen loppu oli joskus alku,
jokainen loppu oli joskus alku.


Mä elän mustaa päivää perä perään,
päivä on mustempi must kun mä herään.
Sysimusta ei heijasta valoo lainkaan,
kaheksan minsaa ja aurinko mustana paistaa.


Mulla on mustan taju, nään sävyeroja.
Hengitys niskassas mut pimeest erottaa.
Eskimol monta nimee on lumelle,
mulla on monta mustalle valveunelle.
Tuhka mustaa, spermaa munissa,
mustii grafittei mustis yöjunissa.
Hämärämiesten mustat kivet,
tummenetuist fönäreist inee.
Ei näy mustaa päivää, se kuultiin,
maapallo lyhistyy mustiin multiin.
Musta sinilintu mustaan rööriin,
mustan tajun, mustaa röökii.
Elämä lyhyt kuin mun lähimuisti,
mustaa lempimusaa mustal kuistil.
Isoisoisäl tuli hämäräs mokattuu,
nyt joka kuu mustempi kun lokakuu.



Ne kysyy aina et miltä musta tuntuu,
sulje silmät, tunne miten valo uupuu.
Mitä täs pois kaikkoaa, kun me kaik ollaan
mustalla maalla ilman valoa tai varjoa.
Etsin mieleni mustia aukkoja,
kun mä pidän hetken maailmasta taukoa.
Tuhkakupin mustat jäännökset,
mustiin puin ajatukset pimeest pois päästäkseen.
Mut musta ei päästä helpolla, piilotan pääni aina
mustalla peitolla.
Budii silt mustalta veikolta, musta musa soi valkosil keikoilla.
Värisävyt väärät, se ei vaan mätsää.
Saundi niin musta et sen sä voit nähdä.
Ja kun mä kuljen mustaa lunta alla jalkojen,
niinkun jiipee henkisesti mustavalkonen.