IRC-Galleria

iMUAHHAHAHAHA

Olipa kerran poika, jolla ei ollut nimeä ! OMG ! ’
Joo, mutta, elämä jatkuu..
Pojan tehtävä oli matkustaa yhdelle tietylle jättimäiselle nappulalle, josta saa värit ja valot HELVETTIIN, auttaakseen Banin banaani armeijaa.
Jos hän sää tehtyä annetun tehtävän että hän voi avioitua Banin tytön kanssa.
Matka alkaa pojan kotoa, hän valmistautuu vaikeaan ja vaaralliseen tehtävään ottamalla kunnon eväät. Eihän sitä muuta tarvitse.
Ensimmäinen päivä, poika lähti kävelemään teleportille, joka on keskellä synkkää metsää. Metsässä on tapahtunut kummia, joku sanoi nähneensä liikkuvia puita, mutta se olikin eri metsä. Poika oli puolessa välissä metsää jo, kun hän huomasi, että joku on seurannut häntä koko matkan.
Poikaa alkoi pelottaa huimasti, melkein tuli kusetki housuihin, mutta hän oli urhea ja katsoi vain eteen.
Hän oli jo melkein teleportilla kun hän tunsi jotain olkapäällään, jotain pientä.
Poikaa pelotti vimmatusti. Hän katsoi hitaasti olkäpäälleen ja huomasi, että se olikin vain pieni banaanikeijunen. Pojan isä haudasta lähetti sen suojelemaan häntä vaaroilta. Okei, matka jatkuu..
Poika ja banaanikeiju olivat teleportilla, mutta he eivät tienneet minne he joutuvat, mutta riski on otettava.
Poika juoksi täyttä vauhtia teleporttia päin banaanikeiju olkapäällään.
Â’fihuiivii ouooooooÂ’
Yhtäkkiä he olivatkin jossain pimeässä luolassa , joillain korkeilla vuorilla.
Heidän etsimänsä nappula ei ollut siell, joten heidän pitäää keksiä miten matka jatkuisi sieltä ja mistä he saisivat tietoa tästä ’mystisestä’ nappulasta. Luolan seinät olivat täynnä hieroglyffeijä, siinä oli nuolia jotka osittivat syvemmälle luolaa.
Poika ja banaanikeiju seurasivat nuolia, vaikka ei tiennyt yhtään mitä siellä odottaisi.
Kun nuolet loppuijat Poika näki valkoista valoa nurkan takaa, hän kurkisti varovasti katsomaan mitä se oli.
Heidän onnekseen siellä oli uusi teleportti, heidän onnekseen he pääseät pois sieltä kammottavasta luolasta, jossa haisi kamalalta !
Poika juoksi taas banaanikeiju olkapäällään teleporttiin.
Â’Fiuhuu houloooÂ’

Taas yhtäkkiä he olivvat jossain ihme paikassa, mutta tällä kertaa he olivat jossain pimeässä metsässä. Siinä kyseisessä metsässä missä he olivat oli lumottu!!!1 siellä puut söivät banaaneja! banaanikeijunen pelästyi että se melkee kuolla kupsahti. Poika jatkoi kävelemistä, hänellä ei ollut aavistustakaan missä hän oli. hän oli britanian rajamantereella jossain peikkometssässä! hän kuuli musaa jostain kaukaa, hän näki mäkkärin! OMAGAAAAAAAAD!!!!11 ja ne puut siel juhli, söi vähä jädee ja juustoi, aika läskei puit, i know. mut eny way tarina jatkuu. Poika astui sisään mäkkärii ja tilasi juuston. siellä piti maksaa kivillä, koska kaikki oli nii köyhii siel metsäs. hän otti juustonsa ja katseli ympärilleen, hän näki samalaisen oven kuin teleportissa. ja teleportin vieressä istui velho, angstaamas, kävyillä. Poika, banaanikeiju olallaan menivät lähemmäs velhoa. Poika kysyi mikä velholla oli, ja velho sanoi itkien että myyrät söivät hänen kaikki rahansa, ja nyt se ei saanu juustoa eikä sundayta kinuskikastikkella! Poika kysy velholta tietäisikö hän missä tällainen nappula siaitsee.
Ja velho katsoi innostuneena poikaa ja sanoi tietävänsä. Poika ja banaanikeiju olivat tosi ilosiiiiiii!!!!1 koska he vihdoin pääsisivät sinne paikkaaaaaaa. velho kertoi heille näin: astu sisään ja ulos vasemmalle ja oikealle, ylös ja alas , silmilläsi siis. sen jälkeen pääset taikasauvan sisään jossa nappula siaitsee. poika teki niinku velho käski, ja yht äkkii pojast tuli pikkune ja läski. (tooosi läski)  sellane läskimaakari! jepajee. poika näki nappulan, JA JUOKSI, tosi kovaa, über kovaa. hän näki banin banaaniarmejan siellä. nythän saisi kaikki värist helvettiin ! oujee, partyyyy ! poika painoi nappia, ja kaikki katosi, poika heräs roskakujalt ja loppu.