IRC-Galleria

<<Essolle kahville, eihän meistä sillon mitään tullut, paitsi parisataa inuiittia ja viikon verran muistoja, kai liian täynnä ongelmia molemmat, omistani tietysti vain tiesin kun selitin sitä siinä uimalan kopin katolla kokiksella ja lopetin sen siihen ja välttelin lopun vuotta. Tietysti jos olisin arvannut, olisin varmaan kuitenkin jutellut useammin tietäisi ainakin yrittäneensä auttaa.>>

Kovia sanoja puhelimessa. "Ampunu itsensä." Turha kysyä miksi, keksiihän niitä syitä. Meerin kanssa parannettiin maailmaa kahvilla, vanha kaveri tiesi tai tiedostomatta osasi pyytää seuraksi. Oli kiva puhua Meerille. Muille ei osannut kertoa kaikkia niitä hyviä muistoja vaikka niitä oli paljon ja vaikka tilaisuus annettiin.

Ei saisi kuulemma tuntea syyllisyyttä, mutta kyllä minun mielestäni voi kukin itsekseen katsoa peiliin ja varmistaa ettei ainakaan meidän luokassa enää kenenkään tarvitse kuunnella sellaista paskaa mitä me Karhun päälle kaadettiin. Tuskin me ainut syy oltiin, mutta aika varmasti ainakin yksi.

Luokka tulee olemaan hiljaisempi ilman "HäirikköKarhua". Leijonakokouksessakin joutuivat kuuntelemaan vain meidän naisten jaaritteluja vaihtariviikoista. Olisi kaivattu hyvää puhujaa sinne.

Sanoo aika paljon, jos joku on sitä mieltä, että vuoden takaisella viikon jaksaneella tyttöystävällä on varmaan eniten muistoja ja hyvää sanottavaa ihmisestä, joka kuitenkin on ollut kaikkien luokalla melkein kaksi ja puoli vuotta, joidenkin kanssa koko kouluajan.

"Carpe diem - tartu hetkeen, tartu retkeen." Tuntui sopivan sunnuntain tunnelmaan hyvin. Ei kai me niin sanotusti jäljellejääneet muuta voida tehdä kuin tarttua hetkeen ja jatkaa. Voisi vaikka yrittää oppia jotain, jos vaikka oltaisiin yksi ryhmä eikä käytäisi kylmää sotaa. Jos elettäisiin ihmisiksi tämä loppu abivuosi, muistettaisiin Eino, mutta ei jäätäisi siihen kiinni ja rypemään.

Tartutaan hetkeen. Haluisin soittaa Carpe Diemin aamunavauksessa, mutta en sitte tiedä miten sen väki ymmärtäs. Mutta tartutaan hetkeen nyt silti, jos mä vaan kuuntelen sitä nyt kotona.

Hetket on siitä jänniä, että sillon kun niitä on, niitä on liikaa ja kun ne loppuu, ne loppuu lähes poikkeuksetta kesken.