IRC-Galleria

nyt on kyllä kynä kadonnut enkä voi kirjoittaa
niin sanoisin, vaikka kurkussa onkin terä,

että

lokit paskantavat arvokkaaseen hattuun
kapteenin
lokit ovat sotkeneet kannen
harakanvarvasriimuja
koko kiiltävä pinta täynnä
senkin tyhmät paperitollot
testaa mentaalia piirtää merellä maa lattiaan
yksikään ihminen ei ole laiva paitsi psykoosissa

vettä

kaljaasi olisin
ja voisit juoda koko merellisen näkymän kupillisen
tahtoisin tuoda sen näkymään
tuoppas tuopillinen ja juoppas se
minulle sahtia ahdin koon kulhosta
meren mahti tuo haarukan muttei ruokaa, ei sinttiä, pinttiä absinttia
näky-män pupillit lumisokeuttavina kangerteleee kangastuksissaan
olen paatissa kuin pilli sen
imen kuivaa horisonttia

horisen ja kohta porisen

näen karusellistisia kolmioita ja kuvioita
haiunta!

kokonaishaihdunta on suurempi kuin keitto jossa maistelen itseäni
aloin karnevalistiksi
en sentään kännibalistiksi kun se paikka on kaukana

tämä on ihan mukava saari mutta puissa voisi olla vähemmän lakanoita
maidonvalkeat
jääpallot ja -puikot röhnöttävät miehistön kalavaatteiden ala-alta salaa
niillä voi tököttää tököttiä joka peittää riehumisesta syntyneitä riekaleita ja hiuksia
keppijumppa on on kiinnostavaa kun linnut pysyvät loitolla

ollaan jo voiton puolella
miehistö ei enää kapinoi ja olemme yhtä puuta heinää köyttä ja viimeinen tynnyri
vahvin lenkki on kahvin aika kun haluan piristyä yön viimeisillä hetkillä
kun haluan kiristää tahtia
huvijahtia

sitten mentiin niin nopeasti että matkakin taittui
kahtia ja vesi valui pitkin lahtia
ei yltänyt ankkuri pohjaan asti
lentävä hollannikas

taivaalla albastrutsi kohoaa

hyvä ettet tullut mukaan


---


omistettu sinulle, vaikka omistatkin kaiken
päämme aaltojen nokissa somistuksina
terävä kokka lentää tyhjän ilman läpi
aika katsoo kelloa ja kuumuus aurinkoa
vellova meri
läikähtää jossakin kenenkään huomaamatta
pullopostistani löydät tipan joka söi kaiken

eikö tämä jo loppunut
neste ei ehdy koskaan

joskus alus ehtii ajelehtia kallioiden esteisiin
joku päivä tämä ruumis on kallotemppeli sen löytäjille
ruumassaan arvet shakkilaudassa
saatana saatana näytä sarves
home peittäytyy haudassa
päällesi
jollekin niistä

kuu heittäytyy valaisemaan asiaa

olemme vieläkin tässä hetkessä


---


taivas, taivas
skysoosissa lillun kuin hillossa
se pitää minut psyykkisestikoossa

katson alas, ja mitä näen
en mitään, jos sitäkään

en jaksa kääntyä tuijottamaan lankkuja
eikä tämä siksi että lankut ovat tylsiä
vaan koska en voi liikkua
ja tässä on vain yksi lankku

kohta aion kiikkua siitä

tulee ihan lapsuus mieleen
jota ei ole

ehkä kohta voisin surutta kurottaa
ja pudottaa itseni kadehtimaani väliaineeseen joka on kadottanut kaiken maani
oikein kuvottaa
tätäkö se merikipeys on

tämä ajattelu on nuivaa kuin aavikko

aa, pystyn pystyssä pysyä
otankin hiukan huikkaa vaikka enemmän kyllä hiukoisi
voisin mennä koisimaankin
haukottelen ja huomaan että minulla onkin piristysruiskeruoska kaulassani, kynä!
se on kaikista aseista vahvin
kestää ainakin yhden miehen painon, ajattelin lähestyessäni merta
hupsista, taisin humpsahtaa yli aidan
horjahtaa ja kompastua eikä minulla ole kompassia
mies astui laudan!
taidan kastua eikä minulla ole edes passia

kuvitella että huvittelin tuollaisilla ennen synkintä kohtaa


---


hän tunsi olevansa kuollut
ja ainakin kuolleiden maassa hän oli
maassa jota ei ollut

majakka syöpyi silmäluomien läpi
kuin suolavesi nielussa
lasermiekka kosketti alati pilvettömyydestä taitavasti

taitokin oli päässä muistikuvana sammutetussa koneessa
pakkanen tuntui polttavalta vaikka tuntoaisti oli unohtunut jonnekin
varjo oli unohtunut kokonaan
missä on hattuni, missä on hattuni
en löydä enää mitään

hänen ihonsa oli raavittua puuta
oksennus sekoittui koko ympäröivän ilman kanssa

muistikuva oli yksiulotteinen mutta aina väärinpäin

sammuneiden lyhtyjen teräviin reunoihin sai lyötyä lyötyä
pään niin että erilaisia kudoksia näkyisi jos puhdistettaisiin


---


senkin idiootit paperitollot

vettä

kaljaasi olisin

löyhämielisyyteni saattaa johtua suolieni levittäytymisestä ympäri kantta

haluaisin kiristyä

pohjalle asti mutta jään tähän roikkumaan kunnes kuolen

taivaalla kohoaa

ettet tullut mukaan