IRC-Galleria

Vähän teki ilkeetä äsken. Katoin telkkarista Elämäni eläimet -ohjelmaa. Ne siellä rokotti yhden kalan, sellaisen särjen kokoisen. Mä ajattelin, että onpa sulosta ja humaania, mutta vielä mitä. Heti perään se kala syötettiin pingviinille. Siis mitä helvettiä! Miltä se mahtaa tuntua, kun eka pistetään itteä isommalla neulalla kylkeen ja sen jälkeen tungettaan elävänä jonkun kuppasen linnun kitaan? Eikä se pingviini ees parantunu siitä.

Kyl mun sympatiat on nyt kalojen puolella.

Valvomo: Ovi ois
Cranberries: Ridiculous Thoughts
Kwan: Tainted Love
Redrama: List Of Things To Do
Absoluuttinen Nollapiste: Kuvitus kirjoittajan
Leevi and the Leavings: Eräänä kesäisenä iltana
Ja joku hyvä virsi mulla soi päässä tänään mutta unohdin sen.

Menee muuten työpäivä ihmeen joutuisasti kun kerrankin tekee töitä. Koko pääsiäisloman rötväsin ja se alkoi jo uuvuttaa.

Älähtäkää jos kontrasti hyppii silmille.

Don Johnson Big Band: Road
KovaKoulu: Juntti
Asa: Hidastaa
Ruudolf: Merryhaka Soul
PMMP: Kovemmat kädet
Zen Café: Piha ilman sadettajaa
Apulanta: Mitä vaan

On siis kevät
kuljen Hakaniemen rantaa
tuuli ei tuule
mutta sade kyllä jaksaa
kevät
pystynkö mitään enää antaan?
konkurssin koin
en haluu enää maksaa
kevät
kuljen Hakaniemen rantaa
sydän ei tunne
mutta jalat yhä kantaa
kevät
pystynkö mitään antaan...

Sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö
panin peliin koko elämän
vaikka tarjosit vain salmiakkia
niin minä olin hölmö
panin peliin koko elämän.

On siis kevät
uskoin vakavaa valaa
no pojat on poikia
ne lupaa vaan ei palaa
kevät
kaiketi taivas vielä kestää
pilvet jo luin
ei sadetta voi estää
kevät
sinua, ihmistä, pelkään
minä olin hölmö
otin turpiin ja selkään
kevät
tosiaan ihmistä pelkään...

Sinä tarjosit salmiakkia
minä olin hölmö
panin peliin koko elämän
vaikka tarjosit vain salmiakkia
niin minä olin hölmö
panin peliin koko elämän.

Koko elämän.

...ja vittu kaikki vaan tarjoo salmiakkia. Niinku sydän ei ois palasina jo ennestään.

Jumalasta en ole ollut selvillä enää pitkiin aikoihin. Silloin tällöin poikkeaisin kuitenkin jossakin kauniissa kirkossa, olemassa hölmö ja hiljaa, keskellä kirkasta päivää, silloin kun rakennuksessa kukaan ei paasaa eikä selitä mitään.

Mahdotonta. Ovi on lujasti lukossa. Mielessä syntyy pirullisia ajatuksia.

Kristinopin ankara vastustaja Friedrich Nietzsche julisti kirkot jumalien hautamuistomerkeiksi. Pelkäävätkö kirkkoherrat nyt, että jumalaparka sattuisi nousemaan kuolleista ja lähtisi laitosvankeudestaan häiritsemään vapaita markkinoita ja minun kaltaisiani sekularisoituneita sekoilijoita? Siksikö ovet ovat lukossa?

Lukittu ovi ei päästä minua kirkkoon eikä Jumalaa kirkosta. Eipä pääse Jumala kirkolta karkuun, niin kuin minulta on päässyt. Ja avain taitaa olla hukassa...

Kauko Tuovinen, Tampere
(Helsingin Sanomien mielipidekirjoituspalsta tänään)

Vakaasti olen sitä mieltä, että mikäli Yläkerran Vanha Herra aikoi ihmisen omaksi kuvakseen, olisi hän voinut paremminkin onnistua. Ehkä siksi missään muualla avaruudessa ei ole meidän kaltaisiamme olentoja.

Kun Jumala ihmistä värkätessään näki, mitä tuli aikaansaaduksi, hän takuulla särki muotin.

Maallistuneet uumoilevat, että Jumalan on pitänyt olla ihmistä luodessaan krapulassa. Joskus poloisia kanssavaeltajia tarkkaillessa, ja etenkin peiliin epähuomiossa vilkaistessa, arveluun on helppo yhtyä.

Jos et ikinä suostu meneen heikoille jäille, miten vitussa sä ketään mistään avannosta pelastat?!!

Sitä paitsi avantouimarit on paljo terveempii ku sä ton muovipussis sisällä.